Ostin viime vuonna itselleni lyhytmallisen villakangastakin, sellaisen jonka helma ulottui juuri pyllyni yläpuolelle. Olen aikaisemmin aina suosinut pidemmän mallista takkia ja niitä multa onkin löytynyt niin mustana kuin kamelin värisenä. Kuitenkin viime vuonna halusin jotain vaihtelua ja siksi kaapista nyt löytyykin lyhyt versio. Näin jälkikäteen mietittynä, en ostaisi enää lyhytmallista, sillä jo pelkästään pienillä pakkaskeleillä jäädyn takin kanssa, kun se ei lämmitä tarpeeksi.
Olenkin kironnut itseni, miksi silloin joskus on pitänyt hankkiutua eroon niistä pidemmän mallisista takeista - puhumattakaan siitä kamelin värisestä, joka tuntuu tällä hetkellä olevan sitä kuuminta hottia. En ole kuitenkaan ostanut uutta pidemmän mallista takkia talvea varten, koska en ole löytänyt kaupoista kelpuutettavaa vaihtoehtoa - kunnes muistin, ettei mun tarvitsekkaan! Riitti, että katsoin vaatekaappiini, sillä siellä roikkui henkarissa musta lähestulkoon uusi villakangastakki! Sain takin edellistalvena mieheni serkun naisystävältä, joka oli käyttänyt takkia ollessaan raskaana. Hän luopui takista sen vuoksi, koska hänellä ei ollut sille enää tarvetta ja edellisvuoden marraskuussa takin saadessani, olin viimeisilläni raskaana eikä päälleni mennyt mikään - paitsi tämä takki. Yksi syy myös, miksi en ole ostanut täksi talveksi uutta takkia, on kasvava vauvamahani. Olen kyllä käynyt hipelöimässä ihania raskausajan parkatakkeja, mutta ajattelin sellaisen ostamisen olevan täysin turhaa, koska voin käyttää tätä vanhaakin ja loppupeleissä aika tästä kevääseen menee nopeasti. Sormet ristissä siis toivon, että voin siirtyä trenssiin jo maaliskuussa, ehehe.
Takki on ostettu ( ainakin luulisin, sillä merkkilappu on revitty irti ) henkkamaukasta ja on malliltaan tuollainen löysä - juuri sellainen mistä tykkään. Ainoan miinuksen takki sai sen isosta hupusta, mistä en tykännyt yhtään. Niinpä päätin tehdä asialle jotain ja leikkasin hupun irti. Ensin ajattelin, että olisin vienyt takin ompelijalle, joka olisi tehnyt varmasti sata kertaa siistimpää jälkeä kuin minä itse - mutta, koska olen malttamaton päätin kokeilla omia ompelijan taitojani.
Ja lopputulos on mielestäni aika siisti, eikä kukaan huomaa sitä, että takissa on oikeasti joskus ollut huppu, kun kaulaliina peittää ompelujäljet juuri sopivasti. Olen kokeillut takkia ilman kaulaliinaakin, eikä sekään ole näyttänyt hullummalta. Taas säästin rutkasti rahaa, kun uudistin jotain vanhaa ja tein siitä uuden - kätevää!
Ensi talvena panostan kyllä kunnon untuvaparkaan - ehdottomasti, maksoi mitä maksoi! Talvi on kuitenkin meillä vuoden pisin vuodenaika ja yleensä niin pirullisen kylmä, joten suosiolla maksan siitä, että pysyn lämpimänä.
Ja tämä ei nyt liity asiaan, mutta mitenkäs toi meikäläisen hiusten laita? Hhhmm. Viimeksi käynyt kampaajalla viime vuoden elokuussa syntymäpäivänäni, kun leikkasin mallin hieman lyhyemmäksi, mutta kuitenkin sellaiseksi, että sain sen vielä hyvin ponnarille. Värjännyt en ole hiuksiani kolmeen ( kohta neljään ) vuoteen ja olen todella tyytyväinen siihen päätökseen, kun joskus lopetin värjäämisen. Nyt heitän joka päivä hiukset aina tuollaisella sotkulötky- nutturalle ja näitä kuvia katsellessa voin vaan todeta sen olevan todella kamalan näköinen.
Huoh.
Päätinkin, että nyt hiukset saavat kyytiä ja leikkaan lyhyeksi. Sellaisiksi, etten saa niitä edes kunnolla ponnarille. Jep, tämä on tehtävä ennen kuin vauva syntyy.
Aurinkoista torstaita murmelit!