Tämä kuva kertoo teille kai jo enemmän, kuin tuhat sanaa. Minua väsyttää. Kolme näytöstä on jo ohi ja kolme edessä, sen jälkeen edessä on tyhjää ja sekin stressaa. Ihmiset tuijottavat metrossa, kun nuokun lavameikissäni oranssilla penkillä ja näpytän samalla kännykällä hämäriä viestejä. Teatteri on parasta, mutta myös ihan kamalan väsyttävää, sillä on ne varjopuolensa: huoneeni ja koko kämppä muutenkin on sotkussa, sänky on säilytyspaikka ja puhtaita vaatteita ei meinaa löytyä. Tämä on ensimmäinen teatteriprojekti jonka teen yksinasuessani ja iltaisin kaipaisin holhousta. Vaikka itsenäisen naisen elämä onkin toisinaan ihan huippua, niin olisihan se luksusta, jos joku muu keittäisi iltateen, paahtaisi leivät ja peittelisi sänkyyn vaikka haluaisin katsoa Salkkareita. Seuraavalle esitysviikolle palkkaan äidin kyläilemään.
Pyydän anteeksi, jos tässä on kamalasti kirjoitusvirheitä. Tänään meinasin kirjoittaa mm. kiimalaiset, kun piti kirjoittaa kiinalaiset. Just näin.
-Vilma K.