Minulla on kaapissani mörkö. Tai oikeastaan kaksi. Toinen on musta ja toinen on sininen.
Molemmilla möröillä on kaksi hihaa ja kaulukset.
Kumma kyllä, henkarissa, katumuotikuvassa tai toisten ihmisten päällä bleiseri ei näytä tippaakaan pelottavalta. Kaupassakin olen ilmeiseti kahdesti kuvitellut, että eihän tässä mitään. Mutta kun on aika kiskaista jakku niskaan, meneekin pupu pöksyyn.
Tunnen oloni joko yliasialliseksi tai lapseksi, joka yrittää leikkiä aikuista. Joskus pääsen eteiseen asti bleiseri päällä, mutta viimeistään ulko-ovella täytyy kääntyä takaisin ja käydä vaihtamassa vaatteet.
No, elämässähän ei ole pakko tehdä mitään, eikä varsinkaan pukeutua bleiseriin. Mutta kun sellaisen ostaminen on nyt kuitenkin ilmeisesti tuntunut kaksi kertaa hyvältä idealta, ajattelin haastaa itseni testaamaan, josko kuitenkin saisin mörön kesytettyä.
Bleiserini eivät suinkaan ole edes asiallisinta sorttia - tämä COSin musta jakku on ihan lötköä matskua, ei olkatoppauksia tai muitakaan pankkiiriviboja. Silti tunnen oloni siinä ihan asiapentiksi. Kompensoin risoilla farkuilla, reteillä nilkkureilla ja lötköllä pellava-t-paidalla. Helpotti.
Mörköä ei ole vielä täysin kesytetty, mutta sanotaan, että se syö jo kädestä.