Morjesta!
Onpa ollu hiljasta täällä, mut se johtuu siitä että mun elämä on kulkenu samaa kaavaa: koulua, vapaa-aikaa, pikasia Ouluvisiittejä. Ei siis kamalan jännittävää suoraan sanottuna :D Välil tuntuu, et mun elämä on suurinpiirtein yhtä tapahtumarikasta ku jonkun eläkeläisrouvan, mut tämmönen tasanen arki on just parasta. ( meinasin käyttää tuossa sanaa parhautta, mut se on kuulemma yks raivostuttavimmista sanoista :D ) Kuvituksena sekalaisii kännykkäräpsyjä ;)
Mä oon rakastunu intialaiseen ruokaan! Rollos on yks kiva pieni intialainen safkapaikka, missä käytiin tyttöjen kans syömässä yks ilta. Erittäin hyvää ruokaa! Mä en muista mitä mä söin, mut se oli ihan törkeen hyvää! Safka tuotiin tuommosella kivilautasella, ja se oli niin tulista että oisin voinu olla lohikäärme ja puhallella lieskoja. Hehe, ehkä mun pitää löytää ittelle intialainen mies joka osaa tehä hyvää safkaa ;)
Mutta tänne meinas tulla kevät. Aurinko paisto ja linnut laulo, ja mä oisin melkein voinu itkee ilosta ku asfaltti näky ja rapa roisku. Kevät on siinä mielessä erittäin kivaa aikaa, että väkisin tulee hyvälle tuulelle kun näkee auringon. Oon angstannu ulkomaalasille kavereille siitä, että on syvältä asua Suomessa sillon ku on pimiää. Ja että oon ehkä maailman kateellisille niille onnellisille, jotka lekottelee vuodet ympäri jossain palmupuiden alla ja huvittaa itseään viskomalla kookospähkinöillä ohi kulkevia ihmisiä ;) Mutta tosihan on, että meikäläinen on äärimmäisen kiitollinen siitä, että oon saanu syntyy täällä. Kun juttelee ihmisten kanssa, jotka tulee eri puolelta maailmaa, osaa arvostaa omaa elintasoa ihan erilailla. Se, mikä on ittelle ihan itsestään selvää, ei jossai maassa toteudu. Mutta mä oon edelleen sitä mieltä, että meidän suomalaisten pitäis ottaa ulkomaalaisista mallia: että me naurettais enemmän, luotettais kaikesta huolimatta tulevaisuuteen, hymyiltäis ja sanottais kauniita asioita. Halattais, kuunneltais, oltais enemmän läsnä. Naurettais kovaan ääneen, tervehdittäis vastaantulevia ihmisiä. Oikeesti on totta, että jokainen voi oppia muilta ihmisiltä jotain. Ja on tärkeetä oppia...
Mä oon alentunu tämmöseen teiniselfiytykseen, mut halusin näpätä teille kuvan mun uusimmasta kirpparilöydöstä: HAAREMIPÖKSYISTÄ! Nää on nii rumat, ja kustansi mulle huimat 70 senttiä ;) En ymmärrä miten kukaan on voinu luopuu noista... ;) Mut pöksyt on maailman rennoimmat jalassa, joten saattaapi sit kesällä päätyy useammin käyttöön. Haha, tää on hyvä testi tulevalle poikaystäväkandinaatille: jos se kehtaa näyttäytyä mun kanssa sillon ku mulla on haaremipöksyt jalas, nii se on sit kyllä hirveen hyvä tyyppi ;)
Mä oon jotenki sellanen, että musta on hirveen kiva puhua ihmisten kanssa. Mä oon aika avoin uusille ja erilaisille ihmisille, ja joskus mä huomaan, että mä pölötän ties mitä ihan tuntemattomille. Mä oon yrittäny ihan tietoisesti hymyillä enemmän, ja välillä mä virnuilen ku hullu ja tunnen itteni aika typeräksi :D Musta on vaa nii kiva hymyillä. Aina ei tosiaankaa hymyilytä, vaan joskus mulla on kyllä kasvoilla semmonen ilme, joka varottaa siitä, että tinttaan turpaan ihmistä, joka uskaltaakin lähestyä. Viikonloppuna mä istuin junassa matkalla Kemiin, ja hörpin kahvia ravintolavaunussa, kunnes siihen mun eteen tupsahti semmonen vähän päälle kuuskymppinen mies, joka sano, että kyllä elämä on paskaa, se on nii hirveen vaikeeta välillä. Mä sit kysyin siltä, et miks se elämä paskaa on, ja se mies istahti sit alas ja alko puhuu. ´Tää mies kerto sen naisystävästä, joka aina soittaa poliisit ja mies joutuu sit putkaan. Se kerto, että putka on kamala paikka, ja että se on ollu viimesen vuoden aikana noin 30 kertaa poliisien hoivissa. Mutta kun se vaan rakastaa sitä naista niin paljon. Se mies välillä kulautti pullosta kirkasta alas, ja mä sit kysyin, et onks se kertaakaan ollu selvin päin kun se on ollu sen naisystävän kanssa. Ei kuulemma ollu, ja mä yritin siinä kokemuksen syvällä rintaäänellä opettaa sille, että viina ei oo ollenkaan hyvä juttu. Me pohdittiin siinä, et mistä me löydettäis sille miehelle uus nainen, ja mä torjuin kohteliaasti sen pyynnön, että oisin lähteny sen mukkaan sille emännäksi. Sanoin sille, että ikänsä puolesta se vois olla vaikka mun pappa, ja kehotin sitä etsiskelemään jotain 55-65 vuotiasta reipasta ja topakkaa mummelia. Ainaki muilla kanssamatkustajilla oli hauskaa, tasasin väliajoin kuulu naurunpyrskähdyksiä kun me sen miehen kanssa keskusteltiin syvällisiä ja mä yritin kehottaa sille deittipalstaa ja raitistumista :D
Muutama räpsy meidän opiskelijaboksista. Mä kyllä tykkään tästä kämpästä, ja etenki kivoista kämppiksistä ;) Oikeesti on niii kiva tulla koulusta kotiin ku joku on laittanu sinkkarit soimaan. Tää on tämmönen turvapaikka mulle :) Ja on ihanaa, et on kämppiksiä, ei tartte koskaan olla yksin!
Viikonloppuna vietettiin kahden opistokaverin häitä, ja oli kyllä taas erittäin kauniit häät. Tulee niin onnellinen ja iloinen fiilis, kun näkee kahdesta ihmisestä, kuinka paljon ne välittää toisista. Mä kunnostautuin ystävänroolissa sen verran, että muistelin morsianta ja lausuin surkeilla lausuntalahjoilla runon. Ehkä mä joskus opin puhumaan ja esiintymään ilman, et jalat tutisee kilometrien päähän ja sydän hakkaa kahtasataa. Harjoitus tekee mestarin ;) Tää viikko on kulunu aika tiiviisti koulussa, mut tänään mulla on vapaapäivä. Ens viikonloppuna muutama kaveri tulee Oulun suunnalta tänne, ja on kyllä kiva saada ne meille kylään! Sit puolentoista viikon päästä nokka kohti Brysselii. ;)
Että tämmöstä meitsin elämään kuuluu tällä hetkellä! :)