Visiteerasin eilen taas vaihteeksi Kätilöopistolla, ja oi miten jännittikin kovin. Sain kuitenkin riemukseni kertakaikkisen hyviä uutisia; lepo ja rauhallinen meininki on toiminut kuten toivottiin. Suppareista en ole eroon päässyt, eli samalla hyväksi nyt havaitulla tavalla jatketaan: joka välissä pötkötellen, hissun kissun ja niitä pahimpia kiristyksiä aihettavia juttuja tiiviisti vältellen, mutta ihan tyystin en siis vuoteen omaksi joudu vajoamaan.
Muutaman viikon päästä sitten uudelleen taas kurkkimaan tilannetta, ellei katastrooffeja ilmene. Jos nyt jotakin hyvää (siis erinomaisen ja turvallisen mielen tuottavan hoidon lisäksi, en voi kyllin kiitellä NKL:n ja Kättärin ihmisiä!) tästä stressistä ja huolesta on keksittävä, niin on ihanaa nähdä pikkuinen ultraruudulta näinkin usein. Pulla kasvaa ja pulskistuu, kokonaista puoli kiloa alkaa olla kasassa, just kuten pitää! Me syötiin tytön kanssa sopivasti tietysti munkit sen kunniaksi).
Kävin tänään aamupäivällä pitkästä aikaa konttorillakin hoitamassa järjestämääni luentoa ja puhumassa itsekin. Olipa ihana nähdä ihmisiä, mutta sitten pitikin kiirehtää (heh, mikä sanavalinta matelemiseni kanssa...) kotisohvaa kohden. Kuvassa siis astetta normipäivääni (verkkarit, t-paita, villatakki) viehkompi asu, pitihän se siksi tiätty ikuistaa.
Ja nyt alkaa meikäläisen oma aika, mies huitelee juhlahumussa ja lapsi nukkuu. Kauhea valinnanvaikeus, surffaiskos blogeissa, jaksaisiko hemmotella itseään kuorinnoilla sun muilla hommeleilla, vai heittäytyiskö vain suihkun jälkeen karkkipussin kaverina katsomaan jotain aivotonta hömppää... Viimeinen houkuttelee kenties eniten. Juu.
Yllä tänään: jakku ja T-paita Zara, mammafarkut Boobdesign (saatu lahjaksi), tensut Converse