Siitäkin huolimatta, että ystäväni Mikko avoimesti pilkkaa ovensuussa otettuja asukuviani, tässä vielä yksi lisää.
Niitä on joka tapauksessa otettava silloin tällöin, koska en omista vielä peiliä. (Paitsi sellaisen peilikaapin oven, mutta kylppärini on niin pieni, etten pysty peruuttamaan kuin dekolteenäkymään asti.)
Esimerkiksi eilen, Aussie Blog Awards -gaalaan lähtiessäni, minulla ei ollut mitään hajua siitä, näyttääkö tämä hame ylläni tosi sähäkältä vai pelkästään ruttuiselta makkarankuorelta. Jos kuvaa on uskominen, taivun sähäkän puoleen.
Hame on Zarasta, neule Repeatin, korkkarit Decadentin ja tupsulaukun olen poiminut mukaani jostain pariisilaisesta nahkakojusta.
Ysäriestetiikka kiinnostaa, kuten tiedätte. Tämä hame olisi hyvin voinut olla Gwynethin, Winonan tai Carrien yllä joskus vuonna 1996, kengistä nyt puhumattakaan.
Ja kenties siitä johtuen näin viime yönä unta, että tapasin Gwyneth Paltrow'n. (Blogini pitkäaikaiset lukijat tietävät, että kärsin pahemman luokan Gwyneth-pakkomielteestä.) Unessa törmäsin häneen kadulla New Yorkissa ja hyperventiloin. Rohkaisin itseni ja kysyin, voisimmeko ottaa kaverikuvan.
Gwyneth vastasi:
"Dear Eeva, this is our village. You can't just ask people for pictures right away, just like you can't just BUY a Bamix. You have to inherit it."
...
Olen ihan varma, että alitajuntani yrittää sanoa nyt minulle jotain tärkeää. Ehkä jos juon toisen kupin kahvia, keksin vastauksen. Ja toivon, että se on jotain hohdokkaampaa kuin "syö enemmän sosekeittoa".