No niin, nyt ollaan taas tärkeiden juttujen äärellä, ihmiset rakkaat!
Tilannehan tänään oli se, että kun meikit oli pesty, rintaliivit viskattu perimmäiseen takanurkkaan, jalkaan vedetty rutkuisimmat nuhjulegginsit ja tukka vedetty niin tiukalle takaraivopompulalle, että Kekkosen kalju suorastaan hulmuaisi sen rinnalla, iski kauhea kiinalaisen ruuan himo.
Ja kun minun rintaliivini on siellä nurkassa, ne myös todellakin pysyvät siellä.
Eli ei auttanut muu kuin vetää crocsit villasukkien päälle ja paksu takki kruunaamaan pulsuinen olemus. Päivän asu, olkaatte niin hyvät.
Haters gonna hate.
Vaikka kyllä minullakin tuli se perimmäinen raja vastaan tukkani kanssa. En halua elää sen faktan kanssa, että perintönä olen saanut pakolaisen lailla karkailevan hiusrajan.
Tähän väliin tunnelmallinen fiiliskuvaus asusta. Se tunne kun.. saavut takki auki hulmuten kotipihaan ja ulko-ovea peilatessa huomaat, että etuvalot on todella pitkästi päällä. Jos tiedätte mitä tarkoitan.
Oli muuten todella lähellä, etten kääriytynyt vilttiin lähtiessäni. Olisin voinut ottaa autossa nokoset, mutta en kehdannut. Mutta oli se sen verran lähellä, että pitää vähän läpsäistä itseään. Kehtaamiskynnys alkaa olla huolestuttavan matala.
Tosirakkautta on kyllä kuulkaa se, että poikaystäväni katselee tätä komeutta ja muita sen karumpia variaatioita päivittäin.
Trendikästä torstaita muikkelit ja muut! Kaamee vai rouhee?
- Jenni H.