Otsikko liittyy kahteen asiaan, joita olen pähkäillyt.
Ensimmäinen on se, yritänkö edes pysyä poissa vaatekaupoista alennusmyyntien loppukirin aikaan, vai annanko itselleni liian helposti luvan syöksyä henkkamaukan syövereihin vaatepaljouden uumeniin. Tiedostan riskin kyllä joka kerta myymälää ohittaessani, mutta hyvin usein annan vallan ajatukselle, että jokin superupea yksilö menee ohi, jos en nyt nopeasti käy vilkaisemassa.
(Näin olisi itseasiassa käynyt viimeksi, sillä kuvien kaftaani ja tämä ihanuus olisivat jääneet ikuisiksi ajoiksi hankkimatta. Toinen kysymys on sitten se, olisinko vallan onnettomampi, jos näin olisi päässyt käymään...)
Hölmökin tietää, ettei kaikkea voi saada. Ei kuulu saada, eikä tarvitse saada. Olisi varmasti joskus jopa hyväksi olla saamatta.
Vaikka onhan tuo viitta nyt aika ihana.
Toinen ajatusaiheistani on otsikointi. Kirjoituksen opettajani kommentoi kerran, ettei ole mitään mielikuvituksettomampaa kuin englanninkielinen otsikko. Että aika köyhä ajatusmaailma saa olla, jos ei suomeksi osaa asiaansa sanoa. Ja olen aivan samaa mieltä.
Olen aina ihmetellyt, miksi suomalainen, suomeksi kirjoittava, kaikkialla muualla englantia käyttämätön ihminen (esim. bloggaaja, esim. minä) haluaa välttämättä otsikoida tekstinsä asiaan kuulumattomalla kielellä. Se näyttää typerältä ja hyvin teiniltä, mutta niin vain omaankin päähäni putkahtavat aina ensimmäisenä ne englanninkieliset lausahdukset. Yhtä hyvin olisin voinut kirjoittaa yritänkö edes vastustaa, mutta ku jos mä ehkä kuitenki tän kerran laitan ton enkuks.
Sivupalkkia selaamalla huomaa aika nopeasti, että sama käy paljon useammin kuin tän kerran. Ja silloin kun otsikko on suomeksi, voin kertoa pyöritelleeni sitä tuskanhiessä minuuttitolkulla.
Eli ei, en usko edes yrittäväni vastustaa. Toivoton himoshoppaaja ja surkea otsikoija ilmoittautuu. Ja mitä luultavimmin toistaa kaavojaan hamaan tulevaisuuteen.
Ballerinat ja kaftaani-lookalike H&M
housut Seppälä toppi ja korut Gina Tricot