Helposti siinä käy niin, että jumittaa vain omalla arrilla. Päivät menee arkisten askareiden parissa: gradua kirjoittaessa, lenkkeillessä Tuileries'in puistoa ympäriinsä, ja mitä nyt välillä ravaten d'Aboukir'ia pitkin Strasbourg-St.Denisiin aperolle. Lauantaina minä ja poikaystäväni päätimme lähteä päämäärättömästi vaeltamaan keskelle turistirysää, Montmartrelle. Kivuttiin portaita ylös ja alas, väisteltiin turisteja, poikettiin suklaakaupassa ostamassa taivaallisen herkullisia suklaakonvehteja, jotka mussutettiin heti suoraan kaupasta ulos päästyä. Usean tunnin kävelylenkin lomassa unohdettiin juoda tarpeeksi vettä ja lopulta päädyimme idylliseen kulmabaariin, jossa porukka istui ulkona katukivetyksellä nauttimassa bisseä ja viiniä. Tunnelma oli sopivan rento; oli hyvä pysähtyä ja ihmetellä. Mietittiin, että täällä ollaan, ja että kohta toinen lähtee takaisin Tampereelle ja toinen jää tänne.
