Taormiinan kaupunginpuutarha on kaunis keidas hikisen kaupunkin keskellä. Sen portit kätkivät sisäänsä vihreän, hiljaisen paratiisin.
Lisää rakkaudentunnustuksia kaktuksissa! Ovatkohan Carme ja Rosa vielä rakastuneita?
Päällä oli kokovartalo Samujit, vilpoisa silkki-bambusekoite -paita ja ilmavat puuvillashortsit.
Puiden latvat hipoivat pilviä, tuntui siltä, että ne olivat nähneet niin paljon! Puistossa on varmasti kasvettu, rakastuttu ja erottu, riidelty, sovittu, juostu ja istuttu, käperrytty toisen syliin ja soviteltu vartaloa toisen kainaloon sopivaksi.
Puita teki mieli halata, ne tuntuivat kuiskivan, että mitä ikinä tapahtuukaan, elämä voittaa, sen voima on niin suuri.
Kaukaisuudessa näkyi Etnan sumuinen huippu, meri kohisi rauhoittavasti ja kaikki oli kaunista.
Täytyy etsiä kirjastosta yksi lapsuuden lempikirjoista, Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha.
Aurinko laski ja portit suljettiin. Minua lohduttavat kaikki asiat, jotka ovat olleet olemassa kauan ennen minua ja tulevat olemaan olemassa kauan minun jälkeeni.
Vaikka suihkulähde sammaloituu, vesi virtaa yhä.
-Janica
julkaistu myös blogissani http://kadonneettytot.com/