Linja-auto lähti asemalta puoli kolmelta. Edellisenä iltana olin päivittänyt kännykän musiikkivalikoiman, mutta bussissa ilmeni pienoinen kuulokeongelma. Pitäisi ostaa Creativen kuulokkeet, samat mitkä mulla oli viimeksi ja kestivät monta vuotta. Vähän ennen Helsinkiin saapumista alkaa rankkasade ja salama välähtelee pilvien välistä. Oltiin äidin kanssa laitettu turvavyöt kiinni jo lähdettäessä, muut alkoivat vedellä niitä kiinni kun tuulilasista ei näkynyt mitään. Autoja oli pysähtynyt moottoritien reunaan, mutta meidän bussikuski se vain körötteli eteenpäin, eihän sitä nyt voi laivasta myöhästyä. Eikä myöhästyttykään.
Käyn laivalla mieluiten kesäisin. Talvella se on pelottavaa. Mitä jos se törmää isoon jäävuoreen? Vesi on silloin kylmää ja käy samoin kuin Jackilla. Silloin heräilen öisin ja varmistan kysymällä muilta että eihän kapteeni ole kuuluttanut että käytävät on täynnä vettä? Mutta kesällä ei pelota. Yöt on valosia ja vesi lämmintä.
Heti laivan lähdettyä kaikki tungeksii Tax Freehen - niin mekin. Nappaan neljä purkkia Oreoita. Ehkä ne on vähän kalliita mutta kun ei niitä muuten ikinä saa. Miksei niitä saa Suomesta? Rakastan hyttisänkyjä. Nukun niissä aina niin hyvin. Torkahdan hetkeksi. Yhtäkkiä virolainen laivan työntekijä ampaisee sisälle huoneeseen: "Toimiko vessa?" Ja menee vetämään vessan ja tokaisee lähtiessään: "Sanottiin ettei toimi vessa". ...Öö, okei?
Ennen maihinnousua käydään aamupalabuffetissa. Jos laivan extrasuolaiset prinssinakit ei saa hereille niin ei sitten mikään. Noin kello kahdeksan kävellään kilometrin pituista käytävää pitkin Tallinnan satamaan. Keskustassa on hiljaista. Kaupat aukeaa kello yhdeksän. Ensin River Island, sitten Zara, Mango, uudestaan River Island, uudestaan Zara, H&M, Bershka, Pull & Bear ja Springfield. Vaatekauppojen myyjät ovat ystävällisiä. Kipaistaan vielä nopeasti sataman lähellä olevaan supermarketiin. Ostetaan matkaevääksi patonki ja kylmää Coca-Cola Zeroa mikä tuntui luksukselta laivan huoneenlämpöisten juomien jälkeen. Karkkihyllystä ostan itselleni jäätelönmakusta Chewitsia. Kassalla myyjä tapittaa silmiin vihaisen näköisenä.
"Haluisin ton, ton ja ton... Ja ton."
Taas kilometrin pituinen käytävämatka takaisin laivaan. Umpinainen käytävä missä tuntuu happi loppuvan kesken. Äkkiä takaisin hyttiin lepuuttamaan jalkoja. Neljän tunnin päästä laiva olisi taas Helsingissä. Vielä viime hetken ostokset. Oreot olivat kaikki loppuneet, damn it.
Maihinnousu oli yksi tukalimmista tähän mennessä. Hissiä sai odottaa vartin (kun vain olisi pystynyt menemään portaita pitkin, mutta liian painavat laukut...) ja lopulta kun siihen pääsee änkee sinne monta muuta mukaan. Maihinnousukannella on järkyttävä tungos ja ihmiset tunkevat sinne aivan kuin muuten heidät jätettäisiin laivaan eikä päästettäisi pois. Siinä kohtaa viisi minuuttia tuntui ikuisuudelta.
Bussilla takaisin kotiin. Onneksi on edes jonkinlaiset kuulokkeet mukana niin voi levätä Sam Smithia kuunnellen. Kuski päätti laittaa ilmastoinnin täysille ja palelin t-paita päällä. Edessä istuvat olivat älynneet ottaa pitkähihaset mukaan, nainen jopa kaulahuivin.
Ja noin pienenkin matkan jälkeen kun bussi on Tampereella tulee aina huokaistua: "Ah, kotona...