Mulla on päässä sellainen mielikuva ja haave että millaiselta haluan näyttää. Tällä mielikuvalla ei ole minkään näköistä kosketuspintaa realiteetteihin mitenkään. Esimerkiksi monet niistä vaatteista jotka haaveissani esiintyvät maksavat enemmän kuin asuntolainan kuukausilyhennys. Lisäksi monet käsilaukuista joita katselen kuola valuen ovat sellaisia joilla ei olisi oikeasti mitään virkaa omassa elämässäni. Mutta saahan sitä kuvitella eikö? Jostain syystä haaveissani olen myös yli 180cm pitkä ja mallinmitoissa, sillä en osaa mitenkään kuvitella miltä esimerkiksi alla näkyvä villapaita näyttäisi 165 senttiä pitkän pulleron päällä (paitsi hassulta). Alla siis kuva siitä tyylistä ja vaatetuksesta josta haaveilen.
Kaikki kuvan vermeet on All Saintsilta, jonka verkkokaupassa käyn viikottain ihailemassa tuotteita. Ja ehkä kerran kahdessa vuodessa raaskin ostaa jotain. Mutta ehkä se pointti onkin se katselu ja haaveilu..
Todellisuus on sitten vähän eri asia. Mulla on aina mielessä tarkasti visio mitä haluan pukea ja miltä haluan näyttää, mutta syystä tai toisesta se mitä sitten peilistä näkyy ei vastaa sitä kuvitelmaa vaan on aina vähän off. Ennen se haittasi, nykyään ei niinkään. Mutta tässä pari esimerkkiä siitä normaalitilasta:
Jaa mistä tämä vaatetushöpötys? No nythän on niin (kuten jotkut ovat varmaan huomanneetkin jo) että hyppäsin #momfie-kelkkaan. Eli bloggaan myös Lilyn #momfie-blogissa, jossa äiti-ihmiset esittelevät releitään. Oon ehtinyt kirjoittaa kaikki kaksi postausta, toisen Saksan armeijan ylijäämäparkasta ja toisen ihan vain esittelytekstin. Että tulkaahan sinnekin lukemaan, linkkailen kyllä täälläkin niitä postauksia. Ettei vaan menisi mun tyylikäs vaatetus keneltäkään ohi. Sehän olisi ihan järkyttävä menetys se :D
Mutta löytyykö täältä muita jotka haaveilevat vaatteista jotka todellisuudessa eivät olekaan niin sopivia itselle?