Heeeeei, Instagram- ja blogiuutisvirta selvästi näyttävät: tänään pukeudutaan pinkkiin!
Kun molemmat lapset olivat (huh) unessa, silmäilin epätoivoisesti ympärilleni. Mistä löytäisin jotain vaaleanpunaista päälleni... Kovin suurta vaatteidenvaihto-operaatiota tässä ei voinut toteuttaa, koska yksi tyyppi nukkuu tuossa eturepussa. Hmm. Pinkki Mymmeli-muki? Pinkki Pikku Myy -laukku? Pinkki hippi-intiakassi...?
Nääh.
Sitten silmäni osuivat tirpan tanssileikeissä olleeseen pinkkiin sifonkihuiviin suoraan ajalta "Dingo". Tämä mulla oli tyylikkäästi kiedottu reiden ympärille jo ala-asteella, jea!
Siitä se ajatus sitten lähti mopo sitten karkasi.
Löysin lipaston päältä (älkää kysykö, mitä se siinä teki) pinkin luomivärin, joka edusti samaa aikakautta kuin aiempi huivi. Muistaakseni se mainosti joskus (etiketti on kulunut pois) jotain e-pillerimerkkiä; mun äitihän oli neuvolan täti, joten olen leikkinyt kaikenmaailman e-pillerimainoskamalla koko lapsuuteni.
Sitä laatukamaa sudin sitten keskisormella (koska se suti näköjään halusi hapertua atomeiksi) luomiin ja poskiin. Vaaleanpunaiseksi sävytettyä virheostos-huulirasvaa huuliin. Ja samaisen edellämainitun lipaston päältä löytyi myös (älkää kysykö, mitä se siinä teki) yksinäinen vaaleanpunainen perhoskorvis.
No nyt!
(Miespuolisen) ex-työkaverini Facebookiin postaaman duckface-kotiharjoittelukuvan innoittamana minäkin päätin alkaa harjoitteluhommiin! Okei okei ehkä vähän vanha vitsi, mutta mä en ole ikinä testannut tuota ilmettä! Koska mähän siis olen jo sitä ikäluokkaa, että mun (krohöm) nuoruudessa ei vielä duckface-poseerattu (kuulostanpa yhtä äkkiä tosi mummolta) vaan pikemminkin avattiin sensuellisti (ha!) huulet niin kuin Sabrina ikään. (sukulaiset kysyivät mun tokaluokan luokkakuvasta, että mitä sun suulle on tapahtunut)
Sit hommiin! Eka kuva:
Ööööh? Ehkä noita kulmakarvoja ei pitäis rypistää noin? Ei hemmetti mä en ole muuten nyppinyt noita varmaan vuoteen...
Kulmakarvat koholle siis, uusi yritys:
Nojoo toi ei ollut kyllä ankka vaan sammakko. Mut hei kvaak kvaak joka tapauksessa?
Uusiksi:
Tää! Tää! Eiks niin?
Hetkinen, mutta mä katson tuohon kameraan näissä jokaisessa kuvassa. Pitäiskö kokeilla katsoa vielä suoraan peiliin?
PEILIIN, urpo! Ei toi ole peili!
(en osannut katsoa peiliin ja painaa kameran nappia samalla - puutetta hienomotoriikassa?)
No hei ehkä vielä mä tähän loppuun yritän pelastaa mun kasvot ja väläytän tähän sellaisen supervalkoisen suloisen pepsodent jenkki-hymyn. Kas näin:
Damn. Noi hammasraudat.
*******
Aikani kun olin sekoillut (kyllä: tällaista kotiäidit tekevät, kun lapset ovat päiväunilla) totesin, että on tällä pinkki-hommalla varmasti joku pointtikin. Ehkä että "muista tutkia rintasi säännöllisesti", arvelin.
Klikkasin sinne Roosa-nauhan sivulle, ja ai niin tosiaan: kyseessähän on keräys: "Rintasyöpään sairastuu noin 4700 naista vuodessa. Osallistumalla Roosa nauha -keräykseen voimme yhdessä tukea kotimaista syöpätutkimusta, jolla edistetään syövän ehkäisyä, varhaista toteamista ja hyviä hoitoja jokaisen suomalaisen naisen puolesta. Keräyksellä tuetaan myös valtakunnallista maksutonta neuvontapalvelua, joka on tukena syövän koskettaessa."
Ai, tää mun kuvaussessio ei nyt siis välttämättä ollutkaan koko homman ydin? Mhhh. Mä myönnän: en ole yhtenäkään vuotena ostanut tuollaista ruusuketta. Ei ole mitään syytä, että miksi en ole - en vaan ole tullut ostaneeksi.
Lupaus: nyt muuttuu tämä. Käyn ostamassa Viikin apteekista seuraavalla Prisma-reissulla. Ostopaikat täällä.
*******
Tsek tsek myös #momfie-tiimin pinkit asupostaukset sekä arvonta.
Okei vielä yksi kolme:
Anteeksi.