Muutaman kerran vuodessa, kun muistetaan, mitataan tyttönen. Lyijykynällä merkataan tarkasti viiva, päivämäärä ja senttimäärä eteiskaapin oven sisäpuolelle. Ihan samalla tapaa, kuin minun pituuttani on mitattu Mummalla ja Paapalla kaapinoveen aina vuodesta 1984 alkaen, kun muuttivat uuteen kotiin. Ehkä pidempäänkin, mutta ne viivat ovat sitten jääneet vanhan kodin ovia koristamaan.
Tuota viivan nousua on seurattu etenkin viimeiset kerrat kiihkeän odotuksen tunnelmissa: koska täyttyy se maaginen 120cm, jonka jälkeen Lintsillä pääsee tosihurjiin laitteisiin?! No, tuo odotettu mitta täyttyi jo aikaisin keväällä, ja menneenä kesänä typy pääsikin peräti kahdesti kieppumaan, ihan mahtavaa huimapäälle (joka on antanut itselleen lempinimen "Viima", ihan vain vauhtiin ja hurjapäisyyteensä perustuen). Se oli hieno juttu.
Huono juttu puolestaan on se, että kun viisi-kuusivuotias ylittää 122cm, siirtyy hän useissa vaatemerkeissä lastenvaatteista nuorisovaatteisiin, vaikka vielä maku ja ikä viittaisi vahvasti lastenvaaterekeille. Meitä molempia tytön kanssa tämä pikkuisen harmittaa: tytön lempivaatteet on vuosia löytyneet Lindexistä, mutta etenkin siellä hyppäys lastenvaatteista teinireleisiin tuntuu valovuoden mittaiselta. Tuo kuvan marsu/hamsteri/mikälietunika on yksi tämänhetken lempivaatteita. Hihat on vähän niin ja näin, niukat ja lyhyet, mutta vielä pienen hetken kestää käyttöä vähän reilumman mitoituksensa vuoksi. Vinkatkaas kaverit, jos mieleenne tulee, kivoja, kestäviä, pestäviä ja kohtuuhintaisia vaatemerkkejä, mistä kannattaisi etsiskellä samanhenkisiä vaatteita ainakin kokoon 128cm saakka, kenties jopa 134?