Ei ole kuulkaa Marimekko ainoa tasaraidan taitaja, ei.
Puin eilen pitkästä aikaa päälle luottoraitapaitani (yhden niistä monista): taatusti toistakymmentä vuotta vanhan trikoonretkaleen, jota raa-akastan. Mustaa ja valkoista, ihanaa. Iso kaula-aukko, jonka voi asetella useammalla tavalla, jee. Tarpeeksi pitkät hihat ja helma minulle hämähäkille, kyllä passaa. Tarpeeksi paksua neulosta, jotta on lämmin syksyllä, mutta puuvillaa, jotta hengittää vilpoisina kesäiltoina, sopii. Ja vaikka tuota on vuosien varrella pesty vaatimattomasti arvioidenkin ainakin, ööh, viisikymmentä kertaa, ei nypyn nyppyä! Kyllä ne siellä XXX*:llä osaavat.
Farkut: Uniqlo. Silmälasit: Specsavers. Peili: Ikea. Muumi-mobile: joululahja. Juliste: Italiasta. Kylpylelut: lapsen. Juurikasvu: oma.
Voittaako kukaan kisan vanhimmasta lempivaatteesta? :-)
* Paita on niin rakastettu, että siitä on jossain vaiheessa tippunut pois pesulappukin. Enpä enää muista, pitääkö laadusta kehua Oasista vai Warehousea vaiko ehkä Nextiä tai French Connectionia. Ei se mitään. Näin monen vuoden jälkeen pusero on ihan vain MINUN.
Lisää Lontoon-humputuksista täältä: Aika kypsä äidiksi.