Noin kahdeksan tunnin päästä tästä hetkestä, kun kirjoitan tätä postausta, aukeaa Aleksanterinkadun H&M:n ovet, ja voin vain arvailla kuinka monta naista ovien takana on jonottamassa. Ainakin jokaiselle Lilyn lukijalle ja bloggaajalle on tullut selväksi, miksi sinne jonotetaan. Kyseessä on tietenkin muotisuunnittelija Alexander Wangin H&M:lle suunnittelema mallisto, jota on nyt saatavilla Aleksanterinkadun H&M:n lisäksi Turun ja Tampereen valituista myymälöistä.
Itsekin intoilin mallistoa jo ennakkoon netistä, sekä tänä iltana, kun kävimme Even kanssa katsastamassa malliston kutsuvierastilaisuudessa. Onneksi olin selannut mallistoa jo aiemmin, niin tiesin, mitä halusin. Vaatteet katosivat rekeistä silmänräpäyksessä, ja tunnelma oli muutenkin huippu. Jos ihan normaaliin keskiviikko iltaan mahtuu tanssia, muotia, parhaan ystävän parhaita vitsejä ja iloisia ihmisiä, mitä muuta voin vielä pyytää? Ex-tempore leffaan lähdön tietenkin.
Kipitin hyvissä ajoin ostosteni kanssa kotiin, jotta tulisin kerrankin ajoissa nukkumaan. Päädyin kuitenkin lähtemään alle viiden minuutin varoitusajalla leffaan katsomaan Furyä. Tällä hetkellä olen liian väsynyt kirjoittaakseni tarkempaa leffakritiikkiä tai -arvostelua, mutta voin sanoa vain tämän: Käykää katsomassa se. Jos toinen maailmansota ei kiinnosta, niin tytöt (ja pojatkin!), Logan Lermanin sinisäihkysilmät ja Brad Pittin vatsalihakset kyllä kiinnostavat. Lisäksi sain ulkoiluttaa uutta mekkoa, jonka ostin. Mitään muuta ei voi keskiviikko illalta pyytää.
Nyt, hyvää yötä maailma. Uneksikaa vaikka niistä Wangin korkokengistä.
