Toissapäivänä kirjoittelin tyylikkäästä mamma-lookistani, joten siitä on hyvä hypätä täysin toiseen laitaan - pohtimaan häämöttäviä pikkujouluja. Lähestyin aihetta selaamalla taaksepäin, mitä olen tavannut hippaan päälleni laittaa. Ensimmäisenä ja helpoiten löytyi tietysti tuorein - eli viime vuoden kuva:
Tykkäsin tuosta tosi paljon, äärimmäisen toimiva, mukava ja minun näköiseni vaateparsi. Hame on minimittainen, mikä ei valitettavasti kuvasta juuri paljastu. Alkuillan tepsuttelin villasukat jalassa toimistolla, sitten korkkareilla ja koska tykkään tanssia, niin jatkoille vaihdoin Vansin tennarit. Tykkään siis oikeasti tanssia, en heilua korkkareilla hölmönnäköisesti, joten silloin on syytä olla hyvät ja mukavat kengät jalassa. Olen aavistuksen ymmälläni, kun näen naisia, jotka pystyvät (osaavat..?) tanssia korkeilla koroilla villistä ja silti näyttää siltä, että tilanne on hallinnassa. Onko sellaisia oikeasti olemassa?
Ja tältä mukavuusfaktorilta onkin luonnollista siirtyä kertomaan, että muutama viime vuotta edeltävä vuosi on mennyt mukavasti farkkutyylillä. Olen henkeen ja vereen farkkutyttö, joten on jotenkin hyvin luonnollista mennä niin myös hippaamaan.
Saattaisin tuntea itseni hieman hölmöksi (en omaksi itsekseni), jos keikkuisin pikkupikkumustassa tai muissa hepenissä. Minulle tärkeintä on olla itseni näköinen ja tuntea oloni mukavaksi. En haluaisi nyppiä koko iltaa mekkoa alaspäin tai rintsikoita pysymään paikoillaan, manata kipeytyviä jalkoja tai miettiä uskallanko edes istua ja missä asennossa, puhumattakaan tanssimisesta. Jotain toki olen valmis kauneuden ja tyylikkyyden eteen kärsimäänkin, mutta kohtuus kaikessa. Ja etenkin, kun pitää mielessä, että keskityn nyt pohtimaan vaatteita työpaikan pikkujouluihin. Tyttöjen iltaan valmistautuminen voi olla jonkin verran oma lukunsa se. Työpaikan juhlissa on kiva poiketa arkisesta aherrustyylistä, mutta en silti heittäisi päälleni villeimpiä kuteitani (siis aivan kuin mulla olisi sellaisia hyllytolkulla olemassa).
Löysinpäs vielä sokerina pohjalle, hieman vanhempaa lookkia eli näemmä samat punaiset Dieselin farkut ja takin olen ottanut käyttöön jo vuonna 2010 (ostin ne 2008, mutta olivat muutaman vuoden pääasiassa kaapinpohjalla), hiukset olivat tuolloin kappas vain lyhyet. Tässä kuvassa olen ihan ihan pikkuisen miehen äiti ja muistaakseni melkolailla ensimmäistä kertaa liikkeellä ihmisten ilmoilla:
Ja vuonna 2011 hippailtiin laivalla näemmä tummatukkaisena ja etuhiusten kera näin (kuvan laatu alkaa heikkenemään, mitä myöhäisempiin tapahtumiin siirryn):
Tulikin mieleen kaivaa tuo pusero kaapista. Henkarissa se taitaa roikkua, sillä en ole raaskinut siitä luopuakaan, niin paljon siitä noihin aikoihin tykkäsin. Ja nyt kun ripaus vanhoja tyylejä on koluttu läpi, niin voinkin vielä muutaman viikon pohtia tämän vuoden tyyliä. Minulla on mielessä sovittaa ainakin nahkaminaria ja muutamat uudet farkutkin tilasin. Vaikka tykkään pukeutua huolettomasti ja rennosti, niin tykkään myös välillä naiseilla oikein kunnolla. Meikata ajan kanssa, naamioista lähtien, juoda samalla hyvää viiniä ja kuunnella hyvää musiikkia, tanssia, hömpöttää ja höpsöttää.