Tässäpä viime viikonloppuinen laiska kotityöasu.
Vietin lauantain nokka läppäriin liimautuneena. Onneksi oli tuoksukynttilöitä, tohvelit ja kanelilla ryyditettyä kahvia.
Kuvassa näkyy myös kotitoimistoni. Viime aikoina minut on usein voinut löytää aamun pimeinä tunteina lampaantaljalla vuoratusta tuolistani esseetä nakuttelemassa. Olen huomannut olevani tehokkain aamuvarhain, joten silloin, kun on akuutteja hommia hoidettavana, nousen kello kuuden maissa paiskimaan töitä. Tuolloin vallitsee totaalinen rauha - kukaan ei soita, ei meilaa, eikä somessa tapahdu mitään. Sisällä ja ulkona on hiljaista. Aivot saavat rauhassa raksutella.
Tehopäivissä parasta on se, että jo lounasaikaan tuntee tehneensä tehokkaan päivän työurakan, joten löysäily on sen jälkeen sallittua.