Minun tämänpäivän asuni ei ole mitenkään erikoinen, joten miksi esittelisin sen? Miksi en?
Minulla on siis pitkä huppari (halpahallista), ne perus pissisfarkut (fiorellasta ehkä vuonna 2009) ja eripariset sukat. Se, mikä tekee tämän asun erikoiseksi, on se, että tässä asussa minun on mukava olla ja tunnen oloni juuri siksi samaksi ihmiseksi, joka olin ennen Papua. Asiaa tietenkin auttaa myös se, että Papu on päiväunilla enkä ole juuri nyt missään äitimäisissä puuhissa. On kuitenkin ihanaa huomata, että minä olen olemassa, enkä ole "pelkkä äiti", niinkuin joskus tuntuu.
Asustekissa, CHEK!
Tälläinen minä olen, eli minun on turha ihmetellä niitä pitkiä katseita kaupassa, kun ihmiset katsovat päästä varpaisiin "tuotakin teiniäitiä".