Muistatteko parin vuoden takaisen nahkahamehuuman, kun joka toinen muotiblogi keskittyi sen täydellisen nahkiaisen metsästämiseen?
Noh, minä löysin menneenä viikonloppuna omani.
Jos jotain olen muotiteollisuudesta blogiurani aikana oppinut, on se tämä: määrän kasvaessa laatu usein kärsii. Kylmää logiikkaa: jos ketjuliikkeet täyttyvät lavakopioista kuukausi muotiviikkojen jälkeen, kuluttajan käteen ei todennäköisimmin päädy mitään erityisen laadukasta tai taidolla tehtyä. Nimellisesti hyvät materiaalitkaan eivät muuta sitä faktaa, että kertakäyttöinen on kertakäyttöistä.
Hyvin istuvan, paksumpaa nahkaa olevan hameen löytäminen ei ole osoittautunut millään tavalla helpoksi tehtäväksi. Kaiken lisäksi halusin ostaa omani käytettynä, mieluiten vuosia vanhana. Niinpä annoin ajatuksen muhia ja odotin oikeaa aikaa. Se koitti eilen.
Hame löytyi kirpputorin rekiltä kolmellakympillä. Nahka on pehmeää ja paksua, viimeistely niin nättiä että melkein itkettää.
Tällaiset löydöt ovat pääsyy sille, miksi satsaan vanhaan. Ne alleviivaavat kärsivällisyyttä ja muistuttavat ajasta jolloin ei ollut niin kova hoppu ostaa ja omistaa ensimmäisenä. Saman ajatuksen valitsin tämän vuoden - ja miksei samantien koko loppuelämän- kantavaksi teemaksi. Asiat tulkoon mikäli ovat tullakseen. Sillä minulla ei oikeasti ole kiire yhtään mihinkään.
Laura