Tänään on päivä jolloin
naamani on naku ja jalassa pikkiriikkisen mom jeansia.
Luen koko päivän kirjastossa, valitettavasti tenttikirjoja ja kiemurtelen tuolilla.
Heilutan jalkoja, kaivan hiuksia, nypin kynsinauhoja, pälyilen muita, otan kengät pois ja nostan jalat tuolille. En osaa olla paikallani, jähmettyneenä.
Olen huono keskittymään. Valitettavan usein.
Mutta tauolla luen ehkä pikkuisen jotain viihdyttävämpää. Turhakelehtiä, uusimpia villityksiä, heräteostosten heräämistä,
pakko saada tämä, tuo, nämä, nuo.
Mutta en kuuntele niitä, sillä minä lähden pääsiäisenä Pariisiin. Seinen äärelle, kiertelemään mukulakivisiä pikku katuja, kiipeämään Montmartren kukkuloille, syömään kaikenlaista mahdollisimman ranskalaista, kuuluisien ihmisten haudoille, lisäämään ehkä oman lukon siltaan, puistoihin syömään eväspatonkia, ja hengittämään erilaista ilmaa.
Kaupunkien ilmat, tuoksut ovat aina omanlaisia. Tuuli puhaltaa eri tavalla ja tuo mukanaan uusia tuoksuja. Sellaisia, joita nenä ei ole ehkä haistanut.
Tänään täällä, tässä hetkessä, aurinko paistaa ja mieleni tekisi vain olla. Juoda pari kuppia kahvia lisää tai useampi pannullinen teetä. Syödä aamupalaa koko päivä. Mutta tenttikirjat odottavat. Ja deadline, kuolemanraja.
Mukavat farkut, ja kevyt paita eivät paina mitään päällä. Ehkä mielikin olisi keveämpi, valmiimpi vastaanottamaan faktoja, historiaa, tiiliskivikirjallisuutta.
Tämä on minun panostukseni vapaapäivänä. Vaikka tekisi mieli hypähdellä metsään ja kurkkimaan puiden välistä kajastavaa valoa. Katsoa, miten se värjää luonnon uusilla väreillä.Ja mielen. Mutta minä pukeudun ihan pikkiriikkisesti mom jeanseja muistuttaviin farkkuihin ja laitan kukkapaidan päälle. Parempi ne kuin verskat, joihin yleensä sujahtaisin lukupäivänä. Olen mukavuudenhaluinen, haluan pystyä istumaan risti-istunnassa, laitan villasukat jalkaan ja yritän keskittyä. Nämä farkut mahdollistavat sen mukavuuden, ne ovat rennot, joustavat, vajaamittaiset. Paljastavat nilkat, paljaan ihon sitten kesällä. Löytyivät kirpparilta ja nyt ne ovat minun päälläni.
Ja voilà, tämä on minun tenttiinlukunaamani. Melkein naku naama. Kosteusvoidetta, huiskaus mineraalipuuteria, hiukan ruskeaa rajauskynää ja huulirasvaa.
Taitaa olla tämän kevään trendi tuo melkein meikittömyys. Käy tällaisina päivinä ja niinä laiskoina sellaisina erittäin hyvin.
Rakkaat tenttikirjat, nyt olen teidän seuraavat kuusi tuntia.
Tai niin kauan, kuin pystyn keskittymään.
