Perjantaina illalla oli tosiaan mamman aika taas päästä itse hieman viihteelle ja juhlistamaan työpaikkani 40-vuotista taivalta. Kuten yleensä aina juhlissamme, oli tälläkin kertaa juhlatoimikunta keksinyt juhliin mahtavan teeman ja vieraat saivat halutessaan puketua teeman mukaisesti. Vaikka yleensä minusta onkin hauskaa panostaa työpaikkamme juhliin teemaan sopivalla asulla, oli tällä kertaa kuitenkin aivan selvä, että menisin paikalle ihan omissa vaatteissani. Kun on mahdollisuus pukeutua kauniisti ottamatta huomioon vauvan vaatimuksia, en todella halua "tuhlata" sitä pukeutumalla naamiaisasuun. Ehkä sitten ensi vuonna taas..
Mutta voi että miten olikaan ihana katsoa jälleen collegoiden mielikuvituksen tuotoksia satumaisissa asuissa, aivan mahtavia kokonaisuuksia ja arvostettavaa heittäytymistä, niin kuin aina juhlissamme!
Asuksi valikoitui omia suosikkejani niin värien kuin materiaalien osalta. Silkkiä, kimalletta ja helmiä kesäisessä kokonaisuudessa, kun vielä mahdollisuus on. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, minua muuten vähän jopa harmittaa isojen kaulakorujen trendi. Statement-korut tulivat ryminällä muotiin muutama vuosi sitten ja ainakin oma silmä on jo ehkä pikkuisen kyllästynyt loputtomiin suuren suuriin koruihin. Itse pidän kyllä isoista ja näyttävistä koruista kaulalla, mutta minusta olisi piristävämpää, jos tämä yksi trendi ei olisi niin totaalisen hallitseva. Omalta osaltani olenkin huomannut jo vaivihkaa ihastelevani enemmän aivan huomaamattoman pieniä kaulakoruja vastakohtana tälle suurelle massatrendille ja omat isommat kaulakoruni päätyvät koko ajan harvemmin kaulaani tällä hetkellä.
Saa nähdä valloittavatko näyttävät ja suuret statement-korvakorut massojen asut nyt syksyn aikana. Itse en ole koskaan osannut käyttää suuria korvakoruja, enkä usko tästä trendistä nytkään innostuvani. Ja ehkä se on ihan hyväkin koko ajan ulottuvamman vauvan kanssa..
Ilta työkavereiden parissa hujahti aivan hurjalla nopeudella ohitse, niin kuin ajalla on aina tapana hyvässä seurassa. Oli ihana päästä kuulemaan collegoiden ja työpaikan kuulumisia ja ilta tuntui loppuvan aivan kesken kun olisi halunnut ehtiä kuulemaan ihan kaikkien kuulumiset ja juttelemaan kaikkien kanssa. Täytyy ehdottomasti mennä vierailemaan toimistolla taas pian!
Tuttujen työkavereiden joukossa tuli oudon kaksijakoinen tunne illan aikana; juhlapaikalle sisälle mennessä tuntui kuin olisi kotiin mennyt kuten jokaisena päivänä kaikki työkaverit nähdessään, mutta toisaalta aina välillä iski vahvasti ajatus, että onpas viimeisestä näkemisestä pitkä aika ja viimeiset keskustelut työkavereiden kanssa tuntuivat ihan hurjan kaukaisilta. Eihän siitä oikeasti ole vielä montaakaan kuukautta kun toimistolta lähdin, mutta aika tuntuu rehellisesti ihan todella paljon pidemmältä kuin mitä kalenteri näyttää. Niin paljon on ehtinyt elämä mullistua ja paljon tapahtua tämän viiden kuukauden aikana. Ihana oli kuitenkin huomata työkavereiden olevan aivan ennallaan ja edelleen omia samoja ihania persooniaan, niin mahtavia tyyppejä täynnä koko työyhteisö.
Kotiin tullessa ei tietenkään ollut jälleen mitään ihanampaa kuin ihastella ja nuuhkia pientä tuhisijaa ja pinnasängyn vierellä vauvaa silittäessä juhlat tuntuivatkin jo kaukaiselta satumaailmalta, josta olin palannut takaisin onnelliseen arkeeni.