Portrait of a Feminist. (Photography: Jason Tiilikainen.)
Feminismi on minulle lähtökohta kaikkeen ajatteluuni. Se on kannanotto, joka on muodostunut minulle monivivahteiseksi näkemykseksi maailmasta luettuani nuorena kirjallisuutta naisten oloista yhteiskunnassa ennen ja nyt sekä seurattuani keskustelua sukupuolten välisestä tasa-arvosta kaikkialla maailmassa niin sanomalehtien, elokuvien kuin ihan internetinkin kautta. Kirjallisuudesta on lukenut kaikenlaisia tietokirjoja niin liberaalista markkinataloudesta ja naisista työssä aina self help-oppaisiin, joissa itsekunnioitus on naiselle tärkeässä roolissa kun hän haluaa löytää elämänkumppanin. Vaikka kirjojen sisältö riitelee niin kuin vakava kokeellinen proosarunous ja keveä chic lit- roskaromaani maailmankuvaltaan, on huomioitava, että naisten tekemä kirjallisuus on aina kuvaus naiseudesta maailmassa niistä eri kuvakulmista katsottuna joita kirjoittajilla on käytettävinään. On liian yksiselitteistä väittää, että feministi on joko seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva nainen tai raivoava miestenvihaaja niin kuin on sopimatonta väittää, että feministi voi olla vain menestynyt uranainen näinä päivinä. Feminismi on myös sitä, että tarkastellaan naisten tekemiä valintoja - tasapainoilua työn ja kodin välillä, erilaisia parisuhdetyyppejä kuin sitä kuvaa, joka naisista annetaan mediassa ja sitä kuvaa, jonka he itse antavat itsestään. Tänään minä olen päättänyt kirjoittaa tämän tekstin vaikuttaakseni maailmassa kuvan avulla, jonka nimi on Portrait of a Feminist (2013). Siinä luen tietokirjaa naisten oloista liberaalissa taloudessa ja olen pukeutunut syksyn hittiväriin - viininpunaiseen.
Keskeisimpiä kysymyksiä tänä päivänä ovat naisten ja tyttöjen oikeudet koulutukseen, yksinkertaisimmillaan lukemiseen ja kirjoittamiseen, naisten asema ja palkkaus länsimäisessa yhteiskunnassa sekä se miten nainen representoidaan markkinataloudessa, joista olen kirjoittanutkin yllä hieman. Nämä ovat kaikki asioita, joiden tulisi koskettaa - ei ainoastaan naisia - vaan myös kaikkia miehiä, jotka uskovat hyvään ja toimivaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja parempaan maailmaan. Vaikka olen feministi, en ole utopisti. En usko koko maailman muuttuvan paremmaksi silmänräpäyksessä kaikkien kannalta, mutta uskon, että jokainen silmänräpäys, jossa on vähänkin optimismia voi muuttaa maailman paremmaksi paikaksi. Minulle, 2000-lukulaisena, on feminismi mahdollisuus tulla esiin, uskaltaa olla oma itsensä ja puhua ääneen niistä asioista, jotka ovat tärkeitä, kauniita, oikein ja hyviä. Myös silloin kun ne ovat rumia, jonkun toisen mitätöimiä, epäsovinnaisia ja minäkeskeisiä. Jos jokainen nainen kertoo vaikenemisen sijaan elämäntarinansa edes jollekin, on historia kirjoitettava uusiksi. Silloin myös naiset pääsevät päättämään kaikkien yhteisistä asioista niin kuin ei koskaan ennen. Feminismin tehtävä on ajaa naisten oikeuksia, jotta ne tulisivat täysiksi ja saisivat lunastaa kaiken potentiaalinsa toimivassa ympäristössä, joka on kaikille avoin ja aina valmis asialliseen keskusteluun. Feminismin tehtävä on muuttaa käsityksiämme kauneudesta, sovinnaisuudesta ja minäkuvasta. Niin kuin mikä tahansa filosofinen tai poliittinen lähtökohta, se ei anna valmiita vastauksia tai ohjekirjaa siihen kuinka elämää pitää elää. Se on liike, johon osallistumalla voi näitä kysymyksiä lähteä selvittämään omasta elämästään käsin.
Olen kirjoituksissani usein käsittellyt naisena olemista, naiseutta ja olemassaoloa, ja tehnyt selväksi esimerkiksi hiljattain minusta tehdyssä haastattelussa olevani feministi. Feminismi on minulle yhtä selvä asia kuin sukupuoli-identiteettini. Se ei ole häpeä eikä salaisuus. Biologinen sukupuoleni ei voi määritellä sitä mitä voin tehdä ihmisenä maailmassa. Ennen kaikkea tahdon sanoa, että jokainen itseään kunnioittava nainen on feministi. Feminismi on paljon enemmän kuin media antaa ymmärtää. Se on elämää, ajoi sitten säärikarvansa tai ei. Se on lukemista, kirjoittamista, keskusteluja, aktivismia niin kaduilla kuin salongeissakin, se on sisaruutta ja se on kaikkien ihmisten välistä tasa-arvoa.