Olen kulkenut yli 20 vuotta pää painuksissa, uskoen että en riitä tällaisenaan. Olen matkustanut ja nähnyt maailmaa, elänyt ja kokenut monta hienoa asiaa ja tavannut lukemattomia hienoja ihmisiä. Tänään osaan arvostaa kaikkea tätä, koska tiedän mistä epävarmuuteni on aikoinaan alkanut ja kasvanut. Muutama päivä sitten jätin sen kaiken taakseni. En halua enää olla negatiivinen. Life is what you make it.
Maanantai aamuna ripustin kaulaani vuosia sitten rippilahjaksi saamani ristin. Se edustakoon minulle rauhaa. Tiistaina ripustin kaulaani parhaalta ystävältäni lahjaksi saadun Pamela Love:n hopeisen kolmion (sormus on suunniteltu alunperin käytettäväksi myös kaulakoruna). Se edustakoon minulle tasapainoa ja muistuttakoon siitä, että asioita voi aina katsoa monella tavalla ja elämä tarjoaa aina vaihtoehtoja. Tänään ostin itselleni &other stories:in yksinkertaisen, hopeisen kaulakorun. Muistuttakoon tämä muodollaan minua siitä, että sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Viimeaikoina olen siis tiedostanut ympärilläni olevan negatiivisuuden paremmin kuin koskaan (ehkä jopa ensimmäistä kertaa elämässäni). Koskaan en ole ollut varmempi siitä, että jokainen negatiivinen ajatus kasvaa hetki hetkeltä suuremmaksi, kunnes koko elämästä tulee negatiivista. Mutta en halua elää sellaisessa maailmassa enkä sellaista elämää. Jääköön siis taakse kaikki kivut, pelot, syyllisyys ja viha. Minun elämäni on ainoastaan positiivista.