Ala-asteella luin paljon ja koko ajan. Kirjoja saattoi mennä viikossa jopa kolme. Ihmettelen, etten koskaan saanut palkintoa kirjastolta lainaamieni kirjojen määrästä. Niitä oli helposti yli sata vuodessa. Niihin aihoihin en koskaan jättänyt kirjaa kesken, vaan ahmin kaikki, jopa ne huonoimmat teokset sisääni, koska niissä kaikissa oli jotain uutta pienelle Kristalle. Yläasteella kirjojen määrä väheni kolmeen kuukaudessa, mutta luin siitä huolimatta niin paljon kuin ehdin. Noihin aikoihin luin eniten aikuisten puolelta lainaamiani murhakirjoja. Oli jännittävää ja pelottavaa illalla sängyssä pohtia murhamysteerejä. Mutta toisaalta vieläkin tietyissä paikoissa pelkään lukemieni kirjojen takia. Koska yhdessä kirjassa murhattiin keskellä hiekkatietä, vihaan kävellä hiekkateillä. :D Kirjoilla on kumma vaikutus.
Lukiossa aloin ottaa vaikutteita kavereista ja ajattelin, että lukeminen on tyhmää ja vain nörteille. ÖÖ. Luin kirjoja vain pakotettuina. Tuntematon sotilas, Seitsemän veljestä. Kaverit jätti lukematta ja katsoivat tiedot Wikipediasta. Onneksi luin loppuun asti. Nyt ehkä saan puolen suomalaisten vihat niskaani kun sanon että mielestäni Seitsemän veljestä oli yksi huonoimmista kirjoista mitä olen koskaan lukenut. En silti kadu, että luin sen kannesta kanteen. Nyt olen ainakin sivistyneempi kuin ennen kun tiedän Jukolan veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan. Just joo, en mä niitä kuitenkaan enää vuoden päästä muista, mutta ehkä mun ei tarvikkaan.;)
Tällä hetkellä luen kahta kirjaa. Molemmat sain itse valita, mutta valitsin ne koska pakotettiin lukemaan. Lukiossa ei oikeesti ole aikaa lukea, tai muuten täytyy jättää läksyistä puolet pois. Varsinkin kun on noita abikursseja sen verran, että läksyjäkin on kolmen lukiovuoden edestä. Oon kuitenkin yhdistänyt kirjojen lukemisen hetkeen, jonka kuitenkin päivittäin teen. Luen kirjoja samalla kun poljen kuntopyörällä, aikakin kuluu nopeammin. Ja koska oon keksittynyt siinä hetkessä kirjojen lukemiseen, oon tajunnut että ne on oikeesti tosi hyviä. Tai tuo ensimmäinen kirja mitä tällä hetkellä ainakin on. Se kertoo metsäyhtiön YT-neuvotteluista, joten sinällään asiasta en tajua mitään, mutta henkilöhahmot on ihan kuin omasta elämästäni siksi sitä on niin hauska lukea. :D Muutenkin pidän kirjoista, joissa henkilöhahmoihin voi samaistua. Siksi kai toinen kirjani kertoo ylioppilaskeväästä. Kirjat on kivoja. Ehkä mulla joskus vielä on aikaa lukea oikeitakin kirjoja, ei vain tylsiä koulukirjoja.
takki : Vero Moda // kaulahuivi: mummi // kengät: Vagabond // farkut: H&M // paita: New Yorker // kaulakoru: H&M
Tämä asu valikoitui päälleni jo hetki sitten. Lumi ei ollut vielä ehtinyt maahan, mutta ilma oli sen verran kylmä että villakangastakki oli vedettävä niskaan. Ja paksu huivi tottakai. Uus olis kyllä etsinnässä, mutta vieläkään ei ole sopivaa tullut vastaan. Pitää ehkä laittaa mummille taas viestiä, jos hän mulle sellasen taikois.;)
Tänään mulla on ohjelmassa vaihteeksi taas pelkkää läksyjen tekoa ja huomiseen preliminääriin valmistautumista. Jossain vaiheessa pitäis jaksaa käydä kaupassa hakemassa eväät ja nappaamassa postista yks paketti mukaan. Sitä ennen kuitenkin keittiöön taikomaan jotain herkkua.;)
Hyvää viikon jatkoa <3