Kettu kuittaa, kotka on laskeutunut.
Suuntasin lentokentälle hyvissä ajoin ja ennen boardingia minulla oli vielä runsaasti aikaa tuhlata viimeiset dollarit macaroonseihin. Paikalliselle tyylille uskollisena matkustin mukavissa jumppatrikoissa, kollarissa ja lippiksessä. Ehdottomasti mukavin talvilentoasu kesän maximekkovaihtoehdon rinnalla. Jaoin penkkirivin yhdessä intialaisen mummon kanssa ja välillämme oli tyhjä penkki. Mummo heittikin jalat penkkiriville ja aina välillä hänen varpaat tökkivät reittäni. Siirsin hienovaraisesti tyynyn välillemme. Koneen vaihto menikin tuttuun tyyliin Munchenissa juosten. Kerkesin nipin napin lennolle sillä vaihtoaika oli niin lyhyt. Munchenin ja Helsingin välisen lennon nukuin koiranunta ja heräsin aina silloin tällöin omaan kuorsaukseeni. Classy. Kun aloimme laskeutua ensimmäinen ajatukseni kun näin Suomen lipun oli, että olen joutunut keskelle Renny Harlinin elokuvaa. Yllätyin kun liikutuin hieman Suomen lipusta, mutta häpesin koko Renny Harlin-mielikuvaa. Hollywood on jättänyt jälkensä.
Kotona minua odotti vielä kakku ja kuplivaa. Ei huono päätös reissulle ollenkaan. Ainiin, olen kerennyt tässä välissä käydä yhdessä asuntonäytössä, kampaajalla uusimassa tukan ja Lappeenrannasta hakemassa talvivaatteita. Nyt viikonlopun viettoon ja myöhemmin lisää kuulumisia näistä kaikesta tapahtuneesta.
-Sara