Täältä tullaan, auttamattomasti jälkijunassa, mutta tullaan kuitenkin.
Mindeka haastoi bloggaajat ottamaan itsestään mahdollisimman ankean ennen-kuvan ja sitten pyntätyn jälkeen-kuvan. Minun piti toteuttaa tämä jo männä viikolla, mutta unohdin aina ottaa kuvan siitä jälkeen-lookista, minkä seurauksena kännykän kamera täyttyi vain ankeista aamunaamoista. Ei hyvä ajatus. Lauantaina sitten sain vihdoin otettua niin ennen- kuin jälkeen-kuvatkin, ja vieläpä yhden siitä välistä.
Noin kello yhdeksästä aamulla kuuteen illalla mentiin puhtaasti mukavuusalueella. Vain paidan malli ja housujen väri ehtivät muuttua ennen treenejä ja treenien jälkeen. Jos ei olisi ollut kinkereitä, olisin tuskin ikinä saanut edes tukkaa kammattua. Taitaa olla ihan hyvä, että ihminen välillä pakotetaan ihmisten ilmoille, jotta tulee laitettua ihmisvaatettakin päälle. Minä kyllä menisin kaikkein mieluiten kapakkaankin collegehousuissa, mutta en tiedä olisiko minulla enää kavereita sen jälkeen. Mitä fiinimmät vaatteet, sitä pöhkömmäksi tunnen itseni, ja pelottavaa kyllä, tämä tunne vahvistuu vuosi vuodelta. Viiden vuoden päästä minulle ei varmaan saa enää pakotettua mekkoa päälle, ja vuosikymmenen päästä pyjamahousut ovat varmaan kasvaneet jalkoihin kiinni.
Huomenna sitten loppuu tällainen höpsöttely ja palataan itse asiaan. Huomenissa ratkeaa myös Crossfit-kirjan voittanut kolmikko, pysykää kuulolla, te ketkä hienoja treenitavoitteitanne jaoitte!