Meillä oli kerran vieraana melkein kolme vuotta täyttänyt pieni poika, joka huomasi sisällä koboltin sinisen pallon. Kädet levällään poika juoksia palloa kohti, tarrasi siitä kiinni kaksin tahmakäsin, nosti joillakin ihmeen taikavoimilla pallon pään yläpuolelle ja heitti oikein mallikkaasti pallon kaaressa parketille. Juuh, tämä sininen pallo ei tainnut olla ihan sellaista sorttia joka pomppaa takaisin. Kuului kerran kova poks sekä sirpaleiden kilinää ja pikkutyyppin silmät olivat ihan ympäripyöreänä, että kuinkas näin kävikään. Ei siinä mitään, rapatessa roiskuu. Nyt ihmettelin viime viikonloppuna, että mitä ihmettä toinen palloista tekee puupölkyn päällä ulkona. Teki vähän mieli kokeilla samaa, että kuinka pitkälle pallo lentäisi, mutta en raaskinut koska on se vaan aika messevän värinen.
Pakko muuten antaa erityismaininta tuosta villapaidasta mummilleni, joka sen on neulonut. Kerran saaristolainen aina saaristolainen ja siellä opitut taidot eivät ruostu. Vielä kun ne periytyisi eteenpäin.
-Sara