Poola Katarynan hehkuttaminen ei ehkä ole tällä hetkellä kovin omaperäistä, mutta saisikos kuitenkin hypätä bandwagoniin? Poola Katarynan korut ja muut härpäkkeet ovat i-ha-ni-a!
Blogeissa vilahdelleet aarteet kutkuttivat jo, mutta olin lopullisesti myyty vasta, kun pääsin kosketusetäisyydelle tuotteista. Vielä Turun Logomon Uuden muotoilun markkinoilla pystyin vastustamaan kiusausta. Sitten eksyin viime viikonloppuna Helsingissä työkeikalla Kiseleffin talon Pop-up -joulukauppaan, jossa kaupiteltiin Poola Katarynan, Riivarin ja Jatulin juttuja. Virhe! Tai siis siunaus! Miten sen nyt ottaa.
Poistuin puodista Jatulin sikamakeeeeen mustan paidan (hänet esiteltäköön myöhemmin), Riivarin pitkän, väljän neuletakin ja Poola Katarynan suloisten lintusten kera. (Ei jumalauta, ostin myös turbaanihuivin, joka jäi Kaisulle. Muistin tämän just nyt.) Siinähän sitä puolet juttupalkkiosta kuluikin reippahassa vartissa. Mutta kuka piittaa, kun korvissa killuu kaksi näin söpöä sirkuttajaa?
Eikä nälkä kyllä tähän jäänyt: en saa mennä lähellekään Poola Katarynan nettikauppaa, koska siellä on vielä vaikka kuinka monta kiehtovaa pientä örkkiä, joiden kanssa tahtoisin tehdä lähempää tuttavuutta. Kun vauva muuttui taaperoksi, tajusin, ettei kukaan enää revi korvalehtiäni riekaleiksi, vaikka niihin koristeita ripustelisinkin. Nyt tekee mieli ottaa menetetyt korvisvuodet takaisin. Korkojen kera. Apua.