Yleensähän otsikon sanoilla kuulemma monet aloittavat asepalveluksensa ensimmäisen aamun, joskokin siinä tapauksessa sanat sisältävät hieman ironiaa. Täällä sen sijaan oli tänään oikeasti ihana aamu.

Vaikkakin aamulenkit jäivät koska sänky vaan tuntui niin mukavalta, aamupalaveri jouluaamiaisen merkeissä kummasti kannusti raahaamaan laiskan ja väsyneen äässin ylös ja ulos. Aiai että oli kaikkea herkkua, kuten hotelliaamiaisella yleensä. Vaikka manteli ei osunut lusikkaan, oikein onnistunut aamun aloitus silti. Siitä olikin sitten hyvä lyllertää toimistolle kupu täynnä ja joululaulut mielessä. Ettehän hei oo ihan täynnä mun jouluvouhotusta jo?

Eilinen sen sijaan oli vähemmän jouluinen ja ihana. Ilta sisälsi mm. lenkin kaatosateessa ja liukkaassa. Älkää antako kuvan hymyn lämätä, se on otettu ennenkun tiesin mikä odotti ulkona. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua,kamera räpsyt on vähän tälläsii. :/

Tänään olisi sitten siivouspäivä sillä perjantaina meikäläinen täyttää vuosia ja ensimmäinen vieraslasti saapuu jo huomenna. Ai miksi pitää siivota? Jopa ohjelman Hoarders kodit näyttävät siisteiltä verrattuna mitä meillä on nyt. Hyvä on,ehkä vähän liiottelen mutta siis likasta on. :D

Illalla ajattelin postata vielä lupaamaani joululahja idea kollaasia joten stay tuned.

-Sari

ZARA knit

ZARA slip dress

This is the perfect outfit for a perfect morning for just relaxing at home. Today morning has been lovely: we have been sleeping late, eating well (ofcourse) and just chilling before I have to snap out of this all and get myself ready for the day. I've been trying to learn to enjoy the little things and moments in life and to lose the stress. But now, have an amazing day you all!

Tämä on täydellinen asu rentoon aamun viettoon kotona. Tänä aamuna olemme nukkuneet myöhään, syöneet hyvin (tottakai) ja vain rentoutuneet. Olen yrittänyt nauttia tästä ennen kuin minun täytyy taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja valmistautua tulevaan päivään. Olen muutenkin yrittänyt nauttia elämän pienistä hyvistä hetkistä ja asioista, joita ne tuovat mukanaan. Stressaaminen kaikesta on yksinkertaisesti typerää. Viettäkää ihanaa päivää kaikki!

PHOTOS emilia linna

FOLLOW ME ON BLOGLOVIN | FOLLOW ME ON INSTAGRAM @mimimendine | FOLLOW ME ON FACEBOOK

Ala-asteella luin paljon ja koko ajan. Kirjoja saattoi mennä viikossa jopa kolme. Ihmettelen, etten koskaan saanut palkintoa kirjastolta lainaamieni kirjojen määrästä. Niitä oli helposti yli sata vuodessa. Niihin aihoihin en koskaan jättänyt kirjaa kesken, vaan ahmin kaikki, jopa ne huonoimmat teokset sisääni, koska niissä kaikissa oli jotain uutta pienelle Kristalle. Yläasteella kirjojen määrä väheni kolmeen kuukaudessa, mutta luin siitä huolimatta niin paljon kuin ehdin. Noihin aikoihin luin eniten aikuisten puolelta lainaamiani murhakirjoja. Oli jännittävää ja pelottavaa illalla sängyssä pohtia murhamysteerejä. Mutta toisaalta vieläkin tietyissä paikoissa pelkään lukemieni kirjojen takia. Koska yhdessä kirjassa murhattiin keskellä hiekkatietä, vihaan kävellä hiekkateillä. :D Kirjoilla on kumma vaikutus.

Lukiossa aloin ottaa vaikutteita kavereista ja ajattelin, että lukeminen on tyhmää ja vain nörteille. ÖÖ. Luin kirjoja vain pakotettuina. Tuntematon sotilas, Seitsemän veljestä. Kaverit jätti lukematta ja katsoivat tiedot Wikipediasta. Onneksi luin loppuun asti. Nyt ehkä saan puolen suomalaisten vihat niskaani kun sanon että mielestäni Seitsemän veljestä oli yksi huonoimmista kirjoista mitä olen koskaan lukenut. En silti kadu, että luin sen kannesta kanteen. Nyt olen ainakin sivistyneempi kuin ennen kun tiedän Jukolan veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan. Just joo, en mä niitä kuitenkaan enää vuoden päästä muista, mutta ehkä mun ei tarvikkaan.;)

Tällä hetkellä luen kahta kirjaa. Molemmat sain itse valita, mutta valitsin ne koska pakotettiin lukemaan. Lukiossa ei oikeesti ole aikaa lukea, tai muuten täytyy jättää läksyistä puolet pois. Varsinkin kun on noita abikursseja sen verran, että läksyjäkin on kolmen lukiovuoden edestä. Oon kuitenkin yhdistänyt kirjojen lukemisen hetkeen, jonka kuitenkin päivittäin teen. Luen kirjoja samalla kun poljen kuntopyörällä, aikakin kuluu nopeammin. Ja koska oon keksittynyt siinä hetkessä kirjojen lukemiseen, oon tajunnut että ne on oikeesti tosi hyviä. Tai tuo ensimmäinen kirja mitä tällä hetkellä ainakin on. Se kertoo metsäyhtiön YT-neuvotteluista, joten sinällään asiasta en tajua mitään, mutta henkilöhahmot on ihan kuin omasta elämästäni siksi sitä on niin hauska lukea. :D Muutenkin pidän kirjoista, joissa henkilöhahmoihin voi samaistua. Siksi kai toinen kirjani kertoo ylioppilaskeväästä. Kirjat on kivoja. Ehkä mulla joskus vielä on aikaa lukea oikeitakin kirjoja, ei vain tylsiä koulukirjoja. 

takki : Vero Moda // kaulahuivi: mummi // kengät: Vagabond // farkut: H&M // paita: New Yorker // kaulakoru: H&M

Tämä asu valikoitui päälleni jo hetki sitten. Lumi ei ollut vielä ehtinyt maahan, mutta ilma oli sen verran kylmä että villakangastakki oli vedettävä niskaan. Ja paksu huivi tottakai. Uus olis kyllä etsinnässä, mutta vieläkään ei ole sopivaa tullut vastaan. Pitää ehkä laittaa mummille taas viestiä, jos hän mulle sellasen taikois.;)

Tänään mulla on ohjelmassa vaihteeksi taas pelkkää läksyjen tekoa ja huomiseen preliminääriin valmistautumista. Jossain vaiheessa pitäis jaksaa käydä kaupassa hakemassa eväät ja nappaamassa postista yks paketti mukaan. Sitä ennen kuitenkin keittiöön taikomaan jotain herkkua.;)

Hyvää viikon jatkoa <3

Rehellisesti sanottuna näen miestäni enemmän kalsareissa kuin puvussa, sillä suurin osa töistä tapahtuu kotoa käsin eikä skypepalaverit vaadi sen kummemmin ponnisteluja mitä tulee asuvalintoihin. Kunhan 5 minuuttia ennen meetingiä heittää kauluspaidan päälle ja solmii puolihuolimattomasti kravatin kaulaan niin hyvä on! 

Kaikki kuten edellisissä postauksissa mainitut investorit eivät kuitenkaan ymmärrä kalsariskypepalavereiden hienoutta joten joinain päivinä täytyy suit up ihan viimeisen päälle. Minä toimitan vähän stylistin virkaa ja pinnailen hyväksi havaittuja kauluspaitoja pinterestiin ja mies pohtii pari viikkoa jonka jälkeen esittelee paidat omina löytöinään. Pari kuukautta sitten raahasin miestä perässäni Hermesiltä Barneysin kautta Tom Fordille ja mies lähti liikkeestä pari sovitusaikaa takataskussa ja monta tonnia köyhempänä (tiesittekö muuten että TF käyttää puvuissaan sharkskin?)

Kun mies aloitti Entrepreneurin uraa (Hah!), hän kävi palavereissa raitapaidassa tai Harvardin hupparissa. Hänen suurin idolinsa pukeutumisen suhteen oli kukapas muukaan kuin mustaan pooloon ja Leviksen 501-sonnustautunut Steve Jobs. Onneksi tästä vaiheesta päästiin eroon ennen kuin se aiheutti mitään suurempaa tuhoa (avioliittoon) ja nykyään (apina)puku sujahtaa päälle sen suurempia nikotteluita.

Muistan kun metsästimme miehen ensimmäistä navy suitia ja Barneysin myyjä sanoi että ehkä mieheni löytäisi jotain hänelle sopivampaa Macysilta. (Niille jotka eivät tiedä näiden kahden eroa, selvittämiseksi se on vähän kuin Stockmannin myyjä pyytäisi etsimään pukua Citymarketista.) ja me kun metsästettiin juuri sitä parempaa, kalliimpaa big boy-suittia. Haukuimme Barneysin pystyyn ja kävelimme Burberrylle eikä kaduttu sekuntiakaan. 

Miksi Citymarketin aka Macysin puku ei kelvannut? Helppoa. Kuvittele itsesi linnanjuhliin, ei Tampere-talolle, vaan ihan niille perinteisille itsenäisyyspäivän kekkereille. Linna on täynnä toisiaan neniään pitkin tuijottelevia naisia jotka ovat kuukausia suunnitelleet ko. illan asua. Sitten on ne miehet jotka erehtyvät laittamaan pingviinipuvun sijaan perinteisen puvun.. lehdethän ei muusta kirjoitakaan seuraavaan viikkoon ja presidenttikin pudistelee päätään. 

Nyt kuvittele itsesi palaveriin jossa sinulla ei ole kunnon pukua, on vain joku huonosti istuva, hiostavaa materiaalia oleva raakile. Sanomattakin on selvää että pahaltahan se näyttää ja vastapuolen tyyppi huomaa miten kiemurtelet ja olet epävarma asuvalinnassasi. Lähtökohdat palaverin menestykselle ovat täysin erit kun saavut paikalle spot on-puvussa joka on sulle räätälöity (eikä esim. sille isoveljelle), kaulaan on sidottu kravatti the windsor knotilla ja asun viimeistelee kiilloitetut kengät ja kalvosinapit.

ja kotiinjäävä, kuolaava vaimokin on vain plussaa ;)

Sortsit ja alustoppi Nike / Toppi Under Armour / Sukat Zeropoint / Kengät Nike

Voi pojat mikä treeni! Olen tietoisesti skipannut Mix- ja Kestävyys-Challenget jo ainakin kuukauden ajan. Jotenkin sisu ei ole oikein riittänyt, tunnit ovat Vetosalin pahamaineisimpia.. Maanantaina kävin hakemassa postista blogini uuden yhteistyökumppanin Fitnesstukun lähetyksen ja testasin huvikseni tätä tuotetta. Ripped Hardcore, repeilin nimen mahtipontisuutta.. En tiedä oliko vaikutus vain pään sisällä vai oikeasti, mutta iski kunnon tsemppi salilla. Lämmittelyksi tein uuden leuanvetoenkan, kahdeksan meni jiihaa! Sitten alkoikin treeni ja huhheijaa mitä puskemista!

Mix-Challenge piti tässä kuussa sisällään kaksi 15 minsan AMRAPia eli kierroksia aikaa vastaan. Ekassa rundissa leuanvetoa x10, hyppistä x100 ja burpee x10. Sain seitsemän kierrosta taisteltua, mikä oli ryhmän toiseksi paras tulos. Minuutin palautus ja toinen vartti perään. Hack-kyykky x8, punnerrus x10, toes-to-bar x10. Olen treenannut viime aikoina ahkerasti kippausta (vauhdin ottaminen tangossa roikkuen) ja sain sen avulla ryhmän jaetun, parhaimman kierrosluvun (10 rundia). Yrjö ei ollut kyllä kaukana, myöhäinen lounas halusi takaisin vapauteen. Tuo kofeiininappi laittoi vissiin ruuansulatuksen sekaisin.. Tsekkasin myöhemmin taululta ja treenin kokonaistulos ylsi koko Vetosalin toiseksi parhaalle sijalle, jee! Eikun siis, mikä kilpailuhenki?!

Kädet aukesivat meikäläisen lisäksi kahdella (naispuolisella) treenikaverilla, kiitos 80 leuanvedon ja 100 toes-to-barin. Tämän takia en käytä sukkahousuja, eihän niitä saa ehjinä jalkaan asti.. Ihana laji tämä crosstraining. Kouluttaa aika kovia mimmejä. Ja salihanskat ovat nössöille! Mikä ei tapa vahvistaa - myös känsät kämmeniin.

Translation: I wore my new shorts. My friend called them panties. FU dear.

Moi!

Olen tässä muutaman päivän aikana aloittanut tentteihin lukemisen, istunut selkäni kipeäksi 8h putkeen luennoilla, alkanut katsoa poikaystäväni kanssa Game of  Thrones:ia aivan alusta, googletellut keskellä yötä selkäkivun valvottaessa eri kiropraktikkoja Oulun alueelta ja kironnut sen henkilön, joka "hiekoittaa" bussipysäkeille vievän reittini. En tiedä ajeleeko se hiekoittaja kännissä vai miksi sitä soraa on vain hiiren levyinen kaistale keskelle jäistä tietä tai hiekoitettu alue muodostaa pihalla jotain rituaalisia kuvioita sen sijaan, että se kattaisi järkevästi kävely- ja ajoreitit. Ja tuo pihavalaistus saa myös käpyni palamaan: tuossa tunnelmavalossa ei näe edes avaimia etsiä, saati että pystyisi olemaan kävelemättä pahki niihin lastenkuljetusvaunuihin, jotka on köytetty kiinni räystäskouruihin tai olemaan kompastumatta siihen pitkin pihamaata seilaavaan lelukuorma-autoon, jota omistajansa ei ole vienyt varmaan vuoteen sisälle.

Game of Thrones taas aiheuttaa ihastusta: olen aikaisemmin katsonut sitä muutaman jakson sieltä täältä  ja olen varmasti ollut _todella_ hauskaa seuraa kysellessäni typeriä loputtomasti tyyliin: "Ketä ne Starkit nyt oikein on?", "Mitä se kuninkaan Koura oikein tekee?", "Onko tuo nainen muka lohikäärme? Eihän se edes näytä siltä", "Mitä tuolla Muurin toisella puolella on?", "Miksi tuolla on susi lemmikkinä?", "Miksi tuo on rampa?", "Missä paikassa ne nyt on?" ja "PIDÄ MUA KÄDESTÄ KIINNI, NUO VALKOISET KULKIJAT ON TOSI PELOTTAVIA!". 

Eilen varustauduin surkeasti 8 tunnin päivään yliopistolla, bussipysäkillä odotteluun ja kaupungilla tarpomiseen: laitoin tekonahkahousut (aka muovipökät), selästä avonaisen paidan ja sileäpohjaiset, mokkanahkaiset syyskengät. Lopputulos: palelua koko päivän, reisien jäätyminen bussia odotellessa ja koomiselta näyttävä, supervarovainen kävelytyyli ja  erittäin hidas vauhti, joka sai rollaattoria työntävät mummotkin lähtemään ohitukseen. Tältä se asu näytti:

Housut ja paita: second hand. Korvikset: Glitter.

Jalo tarkoitukseni oli tänään lähteä salille tekemään hauis-selkä-vatsatreeni, mutta hengitystä salpaava selkäkipu ja vaivaava maha, joka on kaikesta stressistä sekaisin kuin seinäkello, eivät hirveästi kannusta lähtemään riuhtomaan käsipainoja. Ehkä puolen litran muki teetä ja ikisuosikkini Kaari Utrion epookkiromaani "Saippuaprinsessa" piristävät oloa hieman.

x Marjo

Viime talvena ostamani Espritin villakangastakki on ollut jo tänäkin vuonna kovassa käytössä. Punaiseen energiaan on ihana pukeutua harmaina päivinä.

Pitkän päivän jälkeen ei ajatus oikein kulje. Antaa siis punaisen puhua. Kaunista iltaa <3

Tällä viikolla tykkäämme Ma-material Girl -blogin Mindekanasusta. Jaa miksi? No koska näin pikkujoulukaudella tarvitsemme töistä suoraan bileisiin -tyyppisiä ratkaisuja.

Mindeka kertoo, ettei hänellä ole erikseen juhla- ja arkivaatteita, mutta:

"Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka helpolla muunnan asun iltamenoihin sopivaksi: Neuleen alla on ohuempi pellavatoppi. Ja siinä se. Kengät toki vaihdan ulkoilmaystävällisemmiksi, ja vähän lisään huulipunaa, mutta muuten se on siinä."

Ja se on siinä!

Onko sinulla hyväksi havaittuja niksejä siihen, miten töistä muuntaudutaan hetkessä hippakelpoiseksi?

Kuva Ma-material Girl

Kaupallinen yhteistyö Cubuksen kanssa

Lämpimästi tervetuloa, sanoo Cubuksen myymälä Jumbossa! Kävin eilen illalla kylässä tänään yhdeksältä auenneessa Suomen uusimmassa Cubuksessa. Oli hauska kokemus päästä kaksin myymäläpäällikkö Minnan kanssa ristikkoportin taakse uutuuttaan hohtavaan, suureen myymälään, jossa kaikki jo oli ihan valmiina avajaisia varten. Tältä siellä nyt näyttää, kuvien kera teille pieni kierros.

Juhlasesonki on selvästi päällä. Huomasin vasta täällä kotona tuon pitkän mustan jakun tässä kuvassa, hieno. Kulta, kerma ja musta höystettynä pörröllä, hapsulla ja maltillisella bling blingillä on selvästi tämän pikkujoulukauden juttu, niin aikuisten naisten kuin isompien lasten ja teinien osastolla.

Nöpsyjä, nöpsyjä... Kokovalikoima oli laaja, alkaen 65 sentin ympärysmitasta, ja suurimman mitan unohdin kysyä, hmpf. Kuppikoot jatkuvat myös tuossa 65-koossa D:hen, joka on aika harvinaista. Hypläsin tovin kaarituettomia, toppimallisia liivejä. Olipas pehmeät.

Jumbon myymälä on kolmas Suomessa (Salon ja Tapiolan lisäksi) jossa on myös suuri lastenvaateosasto. Koot alkavat 92cm:stä, pienempien mallisto on kokoa 92-128 ja isompien lasten mallisto 134-164. Koot ovat reiluja, ja lasten vaatteissa käytetään pääosin luomupuuvillaa. Toppavaatteiden vesipilariarvo (kiinnostanee päiväkoti-ikäisten vanhempia) on 3000, ja tärkeimmät saumat teipattuja.

Pyörin pitkään lastenvaateosastilla, ja kokosin sieltä omat suosikkini. Vaikka itselläni ei ole kokemusta poikalapsen vaatettamisesta, oma suosikkikokonaisuuteni taitaa olla tuo "Secret Sidekick"-collariyhdistelmä parin kuvan päässä.

Pehmoiset collarifarkut ja ränttätänttäpaita. Tuosta "farkku"materiaalista tykkään: pehmeää, joustavaa, paksumpaa kuin peruscollarit, ja näyttää kuiotenkin kivasti farkulta. Meillä on molemmilla, tytöllä ja minulla, samaa matskua olevat farkkupöksyt.

Huitula toimii aina, on ikää sitten 3, 13 tai 35. Sen pidemmälle vievistä ikävuosista itselläni ei ole kokemusta, enkä ole törmännyt huitulaa käyttäviin rouviin tai mummoihin, vaikka tiedän sellaisia olevan.

Oma lempparikokonaisuuteni lastenvaatteista, pillifarkut, hauska collari ja tukeva takki. Sellainen citykokonaisuus, päiväkodissa ei taitaisi pillifarkut olla se paras asu. Ainakaan meidän kiipeilijää kun katsastan.

Söpöstä ja vähän-siistimpää-mutta-rentoa tyttöselle.

Nuorten mallistoissa oli farkkuja farkkuja farkkuja farkkuja! Kaikenvärisiä farkkuja, kulutettuja farkkuja, pilliä ja pötkylää, pinnoitettua ja pehmoista, tytöille ja pojille. Onkohan farkku ollut ikinä yhtä in kuin nyt? Teinimalliston farkut olivat edullisia, kurkkaamani hinnat olivat 19,90. Kuulemma menevät pienikokoisille aikuisillekin loistavasti -koko 164 näytti tosin jopa rennossa farkkumallissa suurelta minullekin, ja olen melkein 180cm.

Minna ja ne suosituimmat byysat. Kivaa oli, kuten näkyy!

Väriä isommille pojillekin väriä!

Hiffasin siellä teiniosastolla, että kaukana eivät vissiin ole ne ajat, kun meidänkin pieni saattaapi alkaa kärttää bändipaitaa. Mikähän silloin lieneekin sen vuoden "One Direction", sitä odotellessa...

Ja vielä kierroksen päätteeksi pieni herkku: huomasittekos jo kyltit valokuvissa:  tästä päivästä alkaen, koko viikonlopun ihan kaikki tuotteet ovat -30% avajaistarjouksessa.

Leppoisaa torstaita!

Viikko on taas hurahtanut aikamoisella vauhdilla. Huomenna päästään jo viikonlopun viettoon, ja minä otan suunnan kohti Stuttgartia. En ole aikaisemmin käynyt kyseisessä kaupungissa, joten ihan kiva päästä visiitille. Toki yleensä näillä pelimatkoilla ei ikinä pääse tutustumaan itse kaupunkiin. Vaikka reissussa ollaankin koko viikonlopun, menee matkan kaava yleensä näin: lentokenttä, pelipaikka, jatkobilepaikka, lentokenttä. Väliin mahtuu muutama metromatka ja pari eri ruokamestaa. No mutta, silti kiva lähteä oman jengin kanssa, eikä edes jännitä vielä. Tavoite on tietty piestä saksalaiset  :)

                                                            Punavihreää.

Tänään päälleni valikoitui kovin metsäteemainen asukokonaisuus; metsänvihreä pipo ja eläinaiheinen Hypen t-paita. En omista yhteensä kun kolme vihreää vaatekappaletta ja tänään päälläni oli kaksi niistä. Kolmas olisi ehkä ollut hieman överiä.
Olen pitkään etsinyt täydellistä huulipunaa, sellaista joka sopii asuun kun asuun. Nyt vihdoin löysin sellaisen! Ja mikä parasta puna on tosi näppärä pullea kynä! Huulien maalaus tuntuu samalta kun värittäisi värikirjaa; tarkoituksena pysyä viivojen sisällä. Tällä kynällä se onnistuu leikiten. Huulipunassa parasta on sen helppous. Et tarvitse muuta meikkiä ja kuitenkin näytät edes hieman laitetulta. Tämä on ainakin tällaisen aamu-unisen hahmon pelastus, sillä juuri oikean huulipunan kanssa aamuvalmistautumisen ehtii tekemään parissa minuutissa!

Leikkasin muuten hiukseni eilen. Keittiön saksilla :) Kaksikymmentä senttiä tukkaa jäi lavuaariin.

Tällainen puna ja Vitalis, joka kulkee aina matkassani!

Nähtäväksi jää onko minulla viikonlopun jäljiltä kuvia muualtakin kun lentokentältä.

Wish me luck!

Terveisin,

Nina

Taas kerran esittelyssä muuntautumiskykyinen asu: Pelkästään korot laittamalla, sain asusta suht edustuskelpoisen, jolla lähteä mielellään kyläilemään ystävän luokse. Ja pelkästään vaihtamalla Uggit, olisimme olleet valmiita leikkipuistoon. Tästä on pukeutumisfilosofiani tällä hetkellä koottu: Jos on toivottavaa näyttää siistiltä, laitan jalkaan korkoa, ja jos taas on pärjättävä tunteja ulkoillessa, valitsen suosiolla villasukat ja nilkkurit tai Uggit. Piste.

Fur/ Second Hand (UFF), Sweater/ Filippa K, Zipper jeans/ Silence+Noice, Shoes/ Whyred

Translation: Going out to catch up with a friend, then I´ll wear heels. Going out with my son, I`ll choose Ugg's. Nothing else in the outfit changes. Very easy, isn't it?

Micci, uusin Liituraitahupparoija, tässä moi!

Jotkut saattavat muistaakin meikäläisen Nurjimuksen Luola -nimisestä blogista, jota kirjoittelin muutaman vuoden. Hetken ehdin kirjoitella täällä Lilyn allakin Memoirs of Micci -blogia, mutta jotenkin se sitten jäi. Yhtenä syynä tähän oli se, että pieni perfektionisti sisälläni aina ahdistui, jos en saanut aikaiseksi postailla mitään pitkään aikaan. Ja sellaista ei tietenkään ole kiva tehdä, mistä ahdistuu. Aina välillä bloggaamattomuuteni aikana kuitenkin iski tajuntaan pieni kirjoittamiskärpänen [Ehkä merkittävimpänä syynä se, että olen huomannut suomen kieleni huonontuvan jatkuvasti, koska käytän töissä lähes pelkästään ruotsia. Kirjoittaminen on aiemmin ollut vaivaan suurena apuna.] ja ajatus siitä, miten kivaa blogin pitäminen oikeasti oli. En kuitenkaan halunnut perustaa uutta ihkaomaa blogia, koska tuo mainitsemani perfektionisti olisi varmasti keksinyt jotain urputettavaa. Kuinka ollakaan, ihanainen Tiiti sitten ehdotti ircissä höpistessämme, että mitäs jos alkaisin vieralla Liituraitahupparissa. Sehän olisi nimenomaan sitä, että kirjoittelee silloin kun siltä tuntuu. Ja kun kirjoittajia on monta, ei tarvitse sen pikku-perfektionistinkaan alkaa isottelemaan. Ja siitä se sitten niinku lähti.

Ihkaensimmäiseksi asuksi tässä blogissa valikoitui pöllömekko, joka on kotoisin Zalandolta.

Kyseessä on ihan ensimmäinen Zalando-ostokseni, ja mekkoa odotellessa mietimmekin jälkikasvuni kanssa, mahdanko kiljua paketin saavuttua. No, en kiljunut (ylläri). Mutta kovin olen tyytyväinen tähän hankintaan. Ostelen nimittäin nykyään yhä harvenevassa tahdissa vaatteita, ja lähes aina vasta huolellisen harkinnan jälkeen. Pöllömekkoa en kuitenkaan ehtinyt kovin pitkään miettiä, sillä niitä oli jäljellä enää kolme kappaletta - ja vielä omaa kokoani. Pakkohan se oli tilata (no oli oli!). Koska pöllöt.

Mekkoasua saa kivasti muunneltua eri näköiseksi vaikka vaihtamalla alle eri värisiä puseroita ja sukkahousuja, ja tietenkin kenkävalintakin vaikuttaa paljon. Mekon päälle voisi myös kietaista jonkun nutun tai vähän skarpimman jakun. Pitää tehdä kokeiluja!

Mekossa on takana nyörit, vaikka niitä ei kyllä istuvuuden vuoksi tarvitsisikaan. Huono puoli niissä on se, että ne painavat vähän selkää esim. nyt, kun istun tietokonetuolissani. Mutta se on pikkuvika, se.

Koska pöllöt <3

Moi!

Tänään suuntasin jälleen YTHS:lle: tällä kertaa rokotettavaksi. Olin valmistautunut neulojen kohtaamiseen henkisesti, mutta näin silti mielessäni kauhuskenaarion, kuinka taistelen kaarimalja aseenani hoitajaa vastaan, jolla on kädessään pyörän pumpun kokoinen piikki. Hoitaja olikin ovela: istuin pistettäväksi ja hän kyseli tulevista tenteistäni ja juuri, kun aloin paasaamaan tulevasta tenttisumasta, hän oli jo tökännyt neulan olkapäähäni ja rokotus oli ohi, ennen kuin huomasinkaan. Mystistä. Mutta kerrankin näin päin, sillä edellinen jäykkäkouristus-rokotus ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä: rokoteaine jäi ihon ja lihaksen väliin, olkapäähän tuli 10 senttiä leveä, sinipunainen ja turvonnut patti, ja käsi oli kipeä ja toimintakyvytön melkein kaksi viikkoa. Nice.

Housut ja huivi: H&M. Paita second hand.

Olen ollut viime aikoina opiskelun takia todella väsynyt, ahdistunut ja kärttyinen ämmä, joten päätimme poikaystäväni kanssa siirtyä Game of Thronesin kiehtovasta maailmasta suunnistamaan tuonne pimeään ja kylmään Ouluun, ja syömään ihanaa intialaista ruokaa juna-asemaa vastapäätä olevaan Indian Cuisineen. Okei, katsottiin me kans sitä GoT:sia...

Poikaystäväni söi lammasta tomaattikastikkeessa (takana oleva annos) ja minä otin tuttuun tapaani lohicurryn.

x Marjo

----> Älä lupaa sellaista mitä et kuitenkaan pysty pitämään.

Jos joku laiskimus ei jaksa painaa yllä olevaa linkkiä niin selitettäköön, että olen noin viikko sitten lupaillut täällä piirtäväni jotain joka päivä. FAIL. No, piirsin ainakin tämän maanantaina (vaikka mun oikeasti olis pitänyt kirjoittaa viikon things2do-listaa...) :

Kiva, että tiesin jo maanantaina, etten tule tottelemaan omia lupauksiani loppuviikostakaan. Jes. Määrätietoisuus ja itsekuri. Puuttuu.

Mutta siis joo, yllä piirretty oli vissiin myös asukuva :) joten : Viime viikonlopun upee outfit: Takki Guess (mut kirppis fyi), dalmatiinipöksyt kirppis (mut H&M fyi), ihanimman hevi-Marian METAllica-paita ja Minna Parikan kengät, laukku Margielan karkki 4 H&M. Skumppalasi piirretyn oma.

Semmoista, ei muuta.

PAITSI HEI - aaah TÄMÄ levy! Onneksi löysin sen uudestaan, tän tahtiin viikonloppu.

Tänään tiskasin. Siihen meni tunti.

Kiitokseksi korkkasin Ecussonin. Agent Cooper on sitten ihana. Shit that lonely people do. 

Olin tänään kiinnostavassa peli- ja draamatyöpajakoulutuksessa, josta sain monta hyvää ideaa opetukseen. Kirjoittaisin siitä mielelläni, mutta olen vähän tuiterissa. Haluaisin kirjoittaa myös siitä, kuinka vierailin tänään ammattikoulussa (ks. hevipaidat, viikset, kuusitoistavuotiaat), ja bussikeskusteluistani jordanialaisen luonnonlapsen kanssa. 

Ostin kivan harmaan paidan, jossa näytän siltä, kuin olisin käynyt varkaissa isäni vaatekaapilla.

Lauantaina on naamiaiset. Ajattelin pukeutua tamponiksi. 

Olen tässä jo hetken aikaa kirjoitellut lähinnä hääaiheista, ja pohdin pitkään haluanko edes kauheasti julkaista kuvia itsestäni täällä blogin puolella. Nyt on tullut postailtua vain omia treenikuvia, mutta koska ajattelin, että teistä voisi olla hauskaa nähdä kuka täällä näppäimistöä kuluttaa (muutenkin kuin trikoot jalassa), päätin silloin tällöin kirjoitella myös muita kuin hää- tai treeniaiheisia postauksia milloin mistäkin. Vaatteista, ruuasta, sisustuksesta, joulusta - mikä milloinkin sattuu omassa elämässäni olemaan ajankohtaista. Tänään vuorossa elämäni ensimmäiset asukuvat, olkaapa hyvät!

Kävimme viime sunnuntaina anoppilassa hamstraamassa aitan aarteita uuteen kotiimme ja vaihtamassa (kesä)autoomme talvirenkaat. Otimme myös ensimmäisen kerran poikaystäväni kanssa "päivän asu" -kuvia, ja vaikka sekä kuvaaja että kuvattava olivat ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, saimme kuin saimmekin muutaman kuvan aikaiseksi.

Tilasin muutama viikko sitten H&M:n premium collectionin silkkipaidan, jota nyt testasin saman merkkisen cashmere-neuleen kanssa. Ja sehän toimi! En ollut ajatellut, että tuollaiset pienet kaulukset sopisivat villapaidan seuraksi, mutta sopivathan ne. Olen jo pidemmän aikaa pyrkinyt kiinnittämään huomiota vaatteideni matriaaleihin ja silkki ja cashmere ovat kyllä ehdottomasti lemppareita. Viime aikoina halvemmatkin merkit ovat ottaneet valikoimiinsa parempia materiaaleja, mikä on todella tervetullut kehityssuunta. Luonnollisesti materiaaleissa on laatueroja, eikä toki henkkamaukan cashmere ehkä vedä vertoja kalliimpien merkkien vastaaville tuotteille. mutta ainakin omassa käytössä tuo neule on kestänyt hyvin viikottaisessa käytössä. Ja se on niin pehmoinen!

Olisiko teistä kiva lukea välillä muitakin kuin hääaiheisia postauksia vai pitäisikö suutarin niin sanotusti pysyä lestissään?

Farkkuleggarit Dr. Denim / Paita ja kengät Vans

Tämä viikko on mennyt enemmän tai vähemmän roudatessa. Ollaan laitettu showroomia kondikseen viikonlopun häppeninkiä varten. Meillä alkoi siis tänään ystävämyynnit toimistolla eli tulkaahan shoppailemaan osoitteeseen Kiviaidankatu 2 C, Lauttasaari. Koko viikonlopun ajan päivystetään täällä, huomenna lauantaina klo 10-18 ja sunnuntaina klo 10-16. Toivottavasti nähdään!

Löysin pari kivaa juttua itsellenikin. Kuvien paita on Vansin joulumallistoa ja kaupoissa nyt. Oma kappaleeni on sample. Onneksi on sen verran isot hartiat, että miesten mallikappaleet istuvat hyvin heh. Kun yhdistetään kaksi lempparikuosia yhteen, niin saadaan juuri tuonnäköistä tavaraa. Hustlasin itselleni myös samanlaisen t-paidan ja repun, duunin etuja.. Täytyy muuten kehitellä uuteen asuntoon joku fiksu vaatesäilytysjärjestelmä, sillä mun t-paitakokoelma on lähtenyt ihan lapasesta. Niitä ei vain koskaan voi olla liikaa. Tällä hetkellä ne ovat siististi pinossa, joskin pino muistuttaa enemmän Pisan kaltevaa tornia kuin nippua kledjuja.

Translation: My weak spot is, well, I don't have one. But I certainly like t-shirts.

Takki Vero Moda / Mekko H&M / Kengät Spirit Store / Sukkahousut Pieces

Matkakuumeessa selasin Lontoo -albumia, ja löysin muutamat kivat kuvat kun mulla oli päällä yksi vähiten käytetyistä mekoista. Muistin kuvia ottaessa miksi käytänkään sitä niin harvoin: vatsa pömpöttää ihan kauheasti sen läpi! Haha. Onneksi Englannissa tarkeni silloin vielä kulkea lyhyissä hihoissa, joten käärin takin lantioille ja avot: pömppömaha poissa. (Tai siis piilossa. Sen poistamiseen taitaa pätee ihan eri keinot.)

Saranda

Päivän asu on tuttua ja turvallista mustaa mustan rinnalla. Voisin sanoa että leikittelin vähän värin sijaan eri materiaaleilla. Neuleen puuvillapinnasta sukkahousujen villaan, mutta valehtelisin. Totuushan on että on helpointa aamulla pimeässä vaan kahmia kaikkea mustaa päälle. Mutta tuo hame on ihan uusi suosikki. Siinä on hauskoja kissanaamoja! 

neule - mitä todennäköisimmin hm, t-paita - hm, hame - hm, huivi - varusteleka, maiharit - vagabond

Ja miksi niitä kuvia ei kannata ottaa aamulla väsyneenä? Noh, kuva tärähtää kun alkaa haukotuttaa makoisasti kuvaa ottaessa. Eikä jaksa ottaa uutta kun ei oo ees kahvia vielä saanut.

Kettu kuittaa, kotka on laskeutunut. 

Suuntasin lentokentälle hyvissä ajoin ja ennen boardingia minulla oli vielä runsaasti aikaa tuhlata viimeiset dollarit macaroonseihin. Paikalliselle tyylille uskollisena matkustin mukavissa jumppatrikoissa, kollarissa ja lippiksessä. Ehdottomasti mukavin talvilentoasu kesän maximekkovaihtoehdon rinnalla. Jaoin penkkirivin yhdessä intialaisen mummon kanssa ja välillämme oli tyhjä penkki. Mummo heittikin jalat penkkiriville ja aina välillä hänen varpaat tökkivät reittäni. Siirsin hienovaraisesti tyynyn välillemme. Koneen vaihto menikin tuttuun tyyliin Munchenissa juosten. Kerkesin nipin napin lennolle sillä vaihtoaika oli niin lyhyt. Munchenin ja Helsingin välisen lennon nukuin koiranunta ja heräsin aina silloin tällöin omaan kuorsaukseeni. Classy. Kun aloimme laskeutua ensimmäinen ajatukseni kun näin Suomen lipun oli, että olen joutunut keskelle Renny Harlinin elokuvaa. Yllätyin kun liikutuin hieman Suomen lipusta, mutta häpesin koko Renny Harlin-mielikuvaa. Hollywood on jättänyt jälkensä.

Kotona minua odotti vielä kakku ja kuplivaa. Ei huono päätös reissulle ollenkaan. Ainiin, olen kerennyt tässä välissä käydä yhdessä asuntonäytössä, kampaajalla uusimassa tukan ja Lappeenrannasta hakemassa talvivaatteita. Nyt viikonlopun viettoon ja myöhemmin lisää kuulumisia näistä kaikesta tapahtuneesta.

-Sara